Eilen
… oli paistinkääntäjien ”veljesateria” Teatteriravintola Vänmannissa. Se on nykyisin ensisijaisesti lounasravintola, mutta myös illallis- ja tilausravintola. Olen kerran ollut siellä karonkassa, – aika erikoisessa karonkassa tosin, muutamassa kokouksessa, ja eilen illallisella. Ruoka ja seura oli mitä mainiointa. Ja näkymät.
Miljöökö se aiheutti, että ihan tavoilleni poiketen otin tällaisenkin kuvan?
[kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi]
Alkuruoan kuva olikin jo eilisessä postauksessani – se oli kaunein annos, mutta maultaan vaatimattomin. Pääruokana oli karitsaa kahdella tavalla. Varmistin vielä: ”Se, mihin veitsi ja haarukka ei pysty, saa syödä käsin”. Siis ei ole moukka, vaikka ottaa kyljyksen luusta kiinni ja kaluaa herkullisimmat palaset käsin ja suoraan suuhun”.
Ja taas kerran kaipasin lisää kastiketta. Kastike tekee ruoan! No, mutta hyvää oli.
Minä kattausfriikki olen aina ollut sitä mieltä, että astioilla on vaikutusta ruoan maistuvuuteen, sen ylöspanoon etc. Eilinen jälkkäri oli ”tahmeaa kakkua” [keskustelimme tuosta ´tahmeaa´sanavalinnasta ja ehdotin, jotta eikö mehevä olisi ollut parempi, mikä sai pöytäseurueessa osakseen yleistä hyväksyvää muminaa… ] ja maitosuklaata. Muruset annoksessa olivat hunajakennosta riivittyjä, ja ihan ehdoton edellytys annoksen tasapainoiseksi lopputuntumaksi. Taas kerran tuli todettua, että rapeaa, pehmeää, purtavaa, suussa sulavaa, kylmää, lämmintä, … erilaisia tekstuureja yhdessä annoksessa ovat hyväksi. Maistuvat eritysen hyvin.
Piti jo tänään julkaisemani viinisuosituksia, mutta hieman on kuvaukset kesken, joten jää huomiseksi tai sunnuntaiksi…
Tässä ennakkomainontaa siitä, mitä tuleman pitää …
Mansikoita ja vaahtokarkkeja, ja erinomaista skumppaa! TGIF!
Voi se vapaaherrattelassakin olla perjantaina helpottunut olo. On tässä ollut kaikenlaista…
Tänään on kyllä ollut aika lussakka päivä, aurinkoinen, tosin tuulinen maaliskuinen perjantai, jolloin tulin tavoitteena olleen 12 000 askelta teputelleeni jo ennen ruokaa. Melkoisesti muutakin tehneeni, mutta toisaalta ihmetelleeni, kuinka vähän nykyisin saa aikaiseksi….