Torniossa sataa lunta. Aika reilusti juuri nyt.
Mistäkö tiedän? Tulin juuri ulkoa. Ajattelette, että olen ollut opiskelijariennoissa, riekkumassa kylillä nuorempien kanssa. Niin olenkin.Vihdoinkin.
Tämä kuudes lähiopiskeluviikonloppu on ollut hyvin erilainen edellisiin verrattuna, monestakin syystä.
Ehkä isoin muutos on ollut se, että ensimmäistä kertaa olen osannut kerralla liikkua oikeisiin paikkoihin, risteyksiiin, studioihin, ajella oikeita reittejä, tiennyt mistä käydä hakemassa hedelmiä, mihin jättää auto parkkiin. En ole ollut hukassa.
Ja ensimmäistä kertaa olen nukkunut niin hyvin, että on tuntunut koko päivän, että olen virkeä, että jaksan – yllättävänkin raskaita – studiokuvausharjoituksia. Noh, ne ei menneet minun osaltani ihan putkeen tänään, mutta en ole huolissani. Opin paljon muita avustamalla, katsomalla.
Enkä sitten ruokiksella lähtenytkään kenenkään völjyyn, en edes itsekseni syömään, vaan riensin äkkiä Ikeaan: Miniä oli tilannut laatikoita, ja minä olin luvannut yrittää löytää. Kuka muu on kulkenut Ikean läpi ja ostanut kaikenmoista (14 artikkelia, joista puolet muovipusseja) 32 minuutisssa?
Niinpä … kun safka jäi väliin, ja muutenkin, ajattelin, että lähdenpä nyt illlalla kerrankin monien muiden mukana kylille syömään. Ofelia on Tornion keskustan ”vähän parempi ravintola” jonka hampurilaisia ja bataattiranskalaisia olin jo kuullut kehuttavan…
Olivat hyviä, ja oli mukava olla seurassa. Olen ollut opiskelijoiden kanssa viettämässä iltaa. Kävellyt lumipyryssä takaisin opiskelijaboxiin ja ollut tyytyväinen tästäkin matkasta, siis tästä opiskeluelämästä. Rikkautta on tämä.
Aamulla aikaisin homma jatkuu, nyt nukkumaan..
Ja vielä yksi kännykuva tähän…
