Valentinuksen päivänä en ole paljon ehtinyt ystäviä muistaa, eihän se kyllä ole ollut tapanikaan. En ole käynyt lenkillä, en kuvannut, häthätää tein ruoan meille ja Aapelin vanhemmille. Vasikanpaistia ja uutta ´ris au vin´ ei mitään samppanjarisottoja tms., ei edes risottoa, vaan todellakin riisiä (alkoholittomalla) viinillä, kera porkkanoiden, purjon ja pecorinon. Hyvää oli. Vasikanpaisti maistui juuri niin hienostuneelle kuin toivoinkin. Punaviini (Las Moras Malbec) oli ihan liian tuhtia sen seuraan, mutta minä tarvitsin punaviiniä. Minä todella tarvitsin punaviiniä.
Perhe huomautti tänäänkin että kiroilen paljon. No niin olen tainnut kiroilla, mutta kyllä kielenkäyttöni taas siistiytyy, ahistuu hälvenee… Minä uskon niin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Historian havinaa, uusintana kylläkin, hyvät blogiystävät.
Useat Valentinukseen liittyvät romanttiset kertomukset ovat ilmeisesti syntyneet keskiajalla. Valentinuksen legenda oli keskiajalla samanlaista kevyttä viihdettä kuin nykyinen ystävänpäivän juhlinta.
(Heikki Oja, ”Suomen kansan pyhimyskalenteri”).
Valentinus oli roomalainen pyhimys, joka kärsi marttyyrikuoleman (todennäköisesti) vuonna 269. Miksikö? Hän kun meni kastamaan ja vihkimään salaa kristityttyjä. On väitetty, että Rooman armeijan sotilailta olisi avioituminen kielletty juuri sen takia, että perheen perustaminen olisi luonut paineita palkkojen korottamiselle. Rakkaus oli kuitenkin näitä kieltoja voimakkaampi ja jotkut rohkeneviat uhmata kieltoa, ja juuri heitä tämän piispa Valentinuksen kerrotaan vihkineen. Eipä ihme että Valentinuksesta on tullut rakastavaisten suojeluspyhimys.
Valentinus ei ole ollut pyhimyskalenterissa kovin korkealla sijalla, mutta keskiajalla Ranskassa ja Englannissa hänestä tuli kuitenkin erinomaisen suosittu. Siellä Valentinuksen päivän vietolla on pitkä historia kansantapoineen ja uskomuksineen. Keskiajan lopulla tiedetään vietetyn juhlia ja lemmenarpajaisia ruhtinashoveissa ja myöhemmin myös rahvaan parissa. Englannissa kuningas Henrik VIII julisti helmikuun 14. päivän kuninkaan kirjeellä viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Englannista Valentinuksen päivän vietto levisi Yhdysvaltoihin ja palasi sieltä suklaasydämineen ja -kortteineen Eurooppaan, ja virallisesti (vasta 1987) Suomeenkin.
Kuva on yksi viimeaikojen haastekuvista (Candy) … Sattuupa sopimaan päivän teemaan.
Koulumme viikkohaastekierros on käyty kertaalleen: kaikki 20 ovat antaneet aiheen, ja nyt on ymmärtääkseni tauko. Mutta ei pidetä taukoa Tuulestatemmatun haastekuvissa. Minulla olisi aiheita vaikka kuinka paljon, ja ensi viikolla ehdin varmasti itsekin syventyä aiheen kuvaamiseen ja kommentointiin, mutta nyt ajattelin kerätä aiheita teiltä hyvät blogissa kävivät. Ihan sama osallistutko itse kuvaamiseen tai et, ehdota aihetta, mitä kuvattaisiin. Saa tulla monia ja paljon aiheita; teen niistä pankin, jota hyödynnän. Ehkä tämän myötä tulisi uusia kuvaajia, meidän puolen tusinan lisäksi, lähettelemään kuvia haastesivulle.
Fiskarsin saksia EI saa ehdottaa. Minä olen nyt kuvannut niitä tämän vuoden kiintiön! (klikkaamalla nämäkin suurenevat)
Valokuva-aiheena voisi olla lisää värejä, nyt on ollut vasta punainen. Lumilinna-kuvissasi oli ihana sininen! Ja kun tulee oranssin vuoro, siihen voi laittaa kiellon, että oransseja saksia ei sitten kuvata! 🙂
Entäs kuva jostain ammatista? Luontokuva, muotokuva?
Tuo neljän neliömallisen saksikuvan toteutus on hieno.
Tämä oli erittäin hyvä aihe ja olet saanut kyllä reviteltyä siitä paljon irti. Jokaisessa kuvassa on oma hyvä ideansa retrofiiliksellä sävytettynä. Oma suosikkini on tuo viimeinen, nuo ”heinät” saksien liikkeen suuntaan toimii!
Katri H., Kiitos, tuossapa on jo monta ideaa..
Jarin, kiitos kaunis kommentista. Pidän siitä itsekin ehkä eniten.
Pasi, kiitos ja erityisesti siitä että kerroit, että heinät (= ruohosipulit) ”liikkeen” suunnan näyttäjänä toimiii.
Eihän tämä ihan eheä sarja, vaan 3 + 2, mutta olenpahan harjoitellut studiokuvausta 🙂 .