Lupasin vielä palata meidän viinikerhomme 24-vuotisjuhlamaisteluun, joka rakentui Cheval Blanc 2001 -viinin ympärille. Ko. viini hankittiin kerhon kellariin aika pian Sideways-elokuvan jälkeen joskus vuoden 2005 tienoilla. Se maksoi jo silloin paljon, nyt se maksaisi liki kaksinkertaisen hinnan, ja se on paljon se.
Elokuvassa ko. viinillä on vähintään pääosanesittäjien vertainen rooli, ja ko. viiniin liittyy leffaan rakennettu jippo: Milesin suurin aarre on vuoden 1961 Cheval Blanc, joka on tehty Merlot- ja Cabernet Franc -rypäleistä, ja Miles inhoaa Merlotia. 😉
Tuon huippuviinin verrokkina sokkotestissä oli kaksi aika hienoa bordeauxin (grand cru) viiniä vuodelta 2005, joka sekin on erinomaisen hyvä vuosikerta. Niiden kahden hinta oli viidennes Cheval Blancista. Miten kävi? Löysivätkö 24 vuotta kerran kuussa kokoontuneen viinikerhomme jäsenet sokkomaistelussa tuoksun ja maun perusteella tuon huipun noiden kolmen joukosta.
Muutamat löysivät, useimmat eivät. Mutta ilman soraääniä kaikki totesimme kaikki kolme viiniä erinomaisiksi, pisteet olivat 8½ ja siitä ylöspäin. Kymppejäkin vilahti.
Ennen näitä ilta oli aloitettu samppanjalla ja noiden jälkeen oli illallisen aika: ruokaviineinä oli viinejä Bourgognesta.
Kaksi (kallista) pinot noiria ja hyvähintainen Moulin-A-Vent gamay-rypäleestä. Näistäkään ei kenelläkään valittamista. Marsanny kuitenkin todettiin pienellä piste-erolla parhaaksi.
(Jos kiinnostaa niin viinipruju on täällä BO 24 v)
Ja sitten menu. Klikkaa (tämäkin) isommaksi.
Paljon uutta minulle, mutta oli ilo tehdä, ja ilo oli kun vieraat antoivat ruoallekin huomiota ja onnistumisen ilo, kun mikään ei mennyt ihan pieleen. Päinvastoin keitto oli ihan huippuhyvää. Keiton ohessa oli ankanrintaa leikkeleenä ja ankan kivipiiroja (laittelin salaatin päälle paistamisen jälkeen) ja niistä kyllä tykättiin. Ihan oikealla näkyy mustakaalia.
Kivipiiroihin tutu
stuin paistinkääntäjien sisäelin-ruokakurssilla. Ja mikä hieman noloa, ne on purkkiruokaa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä kannattaa kokeilla. Kauppahallin Lihamestarilta saa purkin vajaalla 20 eurolla. Purkissa on valmiina myös ankanrasva, jossa piirat kypsennetään (10 minuuttia pannulla). Ja ovat hyviä. Tänään Miniäkin tykkäsi kun purkin pohjalta jämiä vielä tarjoilin kun pikkuperhe kävi tapansa mukaan sunnuntaipäivällisellä.
Crème ninon ja paahdettuja kurpitsansiemeniä sekä pekonia
Tämä ohje on Henri Alenin käsialaa, ja poimin sen Hesarista (Ruoka 11.4.2013)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 pientä perunaa
1 rkl voita
noin 7 dl kana- tai kasvislientä
500 g pakasteherneitä
suolaa ja valkopippuria
1 dl kermaa
tilkka kuohuviiniä
Viimeistelyyn:
2 siivua pekonia
3 rkl kurpitsansiemeniä
Kuori ja hienonna salottisipulit, valkosipuli ja perunat. Kuullota ainekset kattilassa tilkassa voita. Lisää joukkoon liemi ja anna hautua noin 20 minuuttia miedosti poreillen.
Lisää joukkoon herneet, suolaa ja hieman valkopippuria. Anna hautua muutama minuutti ja soseuta keitto tasaiseksi tehosekoittimessa. Painele keitto siivilän läpi puhtaaseen kattilaan. Kiehauta keitto.
Vaahdota kerma kevyesti. Lisää keiton joukkoon hieman kuohuviiniä ja kermavaahtoa juuri ennen tarjoilua. Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää lopussa joukkoon kurpitsansiemenet. Lusikoi paistosta hieman jokaisen keiton joukkoon lautaselle.
Ei niin kovin monimutkainen, mutta kun tekee kolminkertaisen annoksen niin pientä näpertelyä oli. Mutta kyllä kannatti.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ja sitten pääruoka. Voihan tämän periaatteessa tehdä broileristakin, ja periaatteessa ilman viiniä ja ilman suklaata, mutta eihän siitä siten tule lähellekään samanlaista, hyvää, aromaattista, uutteista, mureaa, maukasta. Broilerista ilman viiniä ja suklaata tästä tulee työpaikkaruokaloiden ruokaa, tai noh, arkisempaa joka tapauksessa. Tämä ohje on mukaelma legendaarisesta Julia Childin kirjasta.
Coq au Vin
1 kokonainen kana (kuvan kanat ostin nekin Kauppahallista)
150 g savukylkeä
20 salottisipulia
5 valkosipulin kynttä
½ pulloa punaviiniä
5 dl kanalientä (Puljonki)
vehnäjauhoja
3 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl konjakkia
1 laakerinlehti
timjamia
mustapippuria
suolaa
1 rkl tomaattipuretta
1 pkt herkkusieniä
40 g tummaa suklaata
Paloittele kana kahdeksaan osaan. Pehtoori paloitteli, oli löytänyt netistä hyvän kuvallisen ohjeen. http://www.keittotaito.com/linnun_paloittelu_kahdeksaan_osaan.html Lintusaksiapa ei paljon ole tarvittu. Nyt olivat kyvät.
Mausta palaset suolalla ja rouhitulla mustapippurilla, ja kierittele ne jauhoissa. Kuori sipulit (älä pilko vaan käytä kokonaisina), murskaa valkosipulit, ja pilko savukylki. Laita kattilaan tai valurautapataan voi ja oliiviöljy ja ruskista kanapalaset. Liekitä ne sen jälkeen konjakilla.
Ruskista toisella pannulla savukylki ja sipulit. Lisää ne kanapalasten joukkoon, ja viini ja kanaliemi. Sekoita joukkoon vielä valkosipuli, tomaattipure ja mausteet. Kypsyttele kannen alla kolmisen varttia, ja lisää sitten joukkoon suklaa. Se tekee kastikkeesta kiiltävää ja aromaattista.
Ruskista herkkusienet kokonaisina voissa, ja lisää pataan. Puolisen tuntia, vähän reilu, ja Coq au Vin on valmista.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Jälkiruokana oli perus-créme brûlée, eikä minun tarvinnut edes tohotella, kun yksi seurueemme miespuolisista jäsenistä mukisematta otti homman tehdäkseen. En ollut maustanut bruleeta millään (aika usein maustan hilla- tai vadelmasoseella), mutta tarjosimme sen ohessa tilkat ranskalaista Chambord-karhunvatukkalikööriä. Eikä se huono ratkaisu ollutkaan. … Ja se on siitä hyvä, että prosentteja ei ole kuin 16; tuollaisen viinimäärän jälkeen ei mitään väkeviä liköörejä enää tarvita.
Oli ilo tehdä, ilo oli kun vieraat tulivat nälkäisinä, nauttivat, puheensorina oli duurivoittoinen, tosin se keskeytyi välillä kokonaan (mikä minulle kertoi, että pöydän ympärillä keskityttiin makuihin :)), neljännesvuosisadan viiniystävyys on opiksi ja hyväksi.
(PS. ensi viikon kuvahaaste tulee huomenna…. )