On hyvä olla kotona. Joulun jälkeen lähdettiin pohjoiseeen, tänään olen palannut Ouluun, josta joulu on jo kaukana. Onneksi täälläkin lunta ja pakkasta.
Ja onneksi täällä on perhe. Tiedättekö, että täällä oli pullantuoksuinen koti, kun palasin! Kuinka moni nainen on sellaisen kokenut tullessaan opiskelujen jälkeen kotiin?
Pehtoori oli tänään leiponut pullaa! Ja kuten jo edellisten etäopetusjaksojen jälkeen sain tänäänkin kotiin ajeltuani istahtaa valmiiseen ruokapöytään, ja jälkkäriksi oli tuoretta pullaa! – Kyllä on opiskelullani paljon hyväätekeviä vaikutuksia. Kotiinpaluun riemussa vähäisin syy ei ollut tämä: ”Ota syliin!”
Tuntuu, että kahden viikon eron aikana Aapeli on kasvanut ihan hirmuisesti. Vauvasta on kasvanut pikku poika, joka istuu omassa syöttötuolissaan (luonnollisesti sellainen on myös mummilaan ostettu jo aika päiviä sitten) ja juttelee entistä enemmän. Sanoo jo äiti. Ja Pehtoori on kuulevinaan, että sanoo ´pappa”. En ole mustis moisesta (no en!!!) !
Koti tuntuu isolle, valoisalle. Tavarat on paikallaan, täällä osaan tehdä ruokaa, tiedän mistä hakea lukemista, täällä on hyvä ja tämä on koti. Ja täällä oli tänään Aapeli.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Viikonlopun anti valokuvaukselle oli – taas – huikea. Aina vain enemmän olen innoissani, huolimatta siitä, että aina vain surkeammaksi kuvaajaksi ymmärrän itseni. Ja aina vain paremmalle tuntuu opiskelijaporukka ja opetus.
Me teimme viikonloppuna koulussa omakuvaharjoituksia, valomaalauksia studiossa, ja jo aavistuksen sukelsimme tuotekuvauksen maailmaan. Siis: ensi viikon kuvahaaste on ´tuotekuvaus´. Kannattaa ehkä hieman surffaillla, katsoa, millaisia kuvia ”tuotekuvaus” pitää sisällään.
Alla ensimmäinen studiokuvauskokeiluni. Ruokaa? – Se ei yllättäne ketään. 😉 Pliis, klikkaa isommaksi. …
