Jäähyväiset DA:lle ja selfiet!

Tänään on Downton Abbeyn  viimeinen jakso.  Se on yksi niistä televisiosarjoista, jotka ovat olleet elämässäni tärkeitä …

No, viime vuosina en ole paljon muita sarjoja katsonutkaan, enkä telkkaria juuri ollenkaan. On illat menneet enemmän netin ja kirjojen maailmassa. Ja valokuvien. Ja töiden. Mutta on niitä ollut monia mieleenjääneitä, kaikki jaksot ja tuotantokaudet katsottuja, sarjoja: Batman, Me Tammelat, The Monkies, High Chapparal, Peyton Place, Mennään bussilla, Coronation Street, Goldizt, Pieni talo preerialla, Onnen päivät, Mennyt maailma, Levyraati, Ihmeidentekijät, Puhtaat valkeat lakanat, Hovimäki, Bon Appetit, Sopranos, Gilmoren tytöt… Mitä kaikkia? Varmasti jäi jotain ”elämää suurempia” tuosta pikaisesti mieleentulleiden luettelosta pois. Mikä on ollut sinun ”The Telkkarisarja”? Mikä on oikeasti vaikuttanut sinuun ja tekemisiisi, ketä/mitä olet fanittanut?

Nyt tulee kyllä ikävä Crawleyn perhettä, upeasti tehtyä pukudraamaa, jossa historian mentaliteetti, ajankuva ja miljööt ja niiden muutokset on huolella rakennettu, kuvattu ja näytelty.  BBC on kyllä tehnyt kuusiosaisen sarjan Leo Tolstoin ´Sodasta ja rauhasta´, joka on kuulemma hieno ja pukudraamana vähintään DA:n tasoinen, mutta se on Venäjällä… Noh, ehkä se syksyllä alkaessaan tuo jotain lohdutusta ja edes vähän paikkaa DA:n jättämää tyhjiötä.

Tänään olen Violet Crawleyn, Granthamin leskikreivittären, ohjeiden mukaisesti rohkaistunut, luottanut itseeni ja astunut epämukavuusalueelleni, tehnyt toviksi rauhan itseni kanssa, ja ottanut omakuvia.

Vähän kuin siedätyshoitona jo ennakkoon ottanut selfieitä. Ensi viikonlopun lähiopetusjaksolla kun on ”omakuva”-harjoituksia..

Päivän pakkasesta (mittarissa aamukahdeksan lukema) huolimatta otin mukaani Tomafoin ja kameran sekä jalustan, ja lähdin taas Kaunispäälle kuvailemaan.

Tunsinpa itseni jälleen kerran järin viisaaksi, kun tunturin laella kuvailin tonttua ja itseäni!! Vitkalaukaisimen 10 sekunnin varoaika piti käyttää tarkoin. Kuvahaasten punainen ja jouluinen kuva tulivat otetuksi, ja niitä selfieitäkin.

Kameran, objektiivien ja jalustan ja tontun kanssa vanhan palovartijan mökin/”Ylämajan” kahvilan portailla ja ikkunanpielien tienoilla touhutessani kävi yksi jos toinenkin turistipariskunta kyselemässä, josko ottaisin heistä heidän kamerallaan kuvia. Ainakin japanilainen, venäläinen, ja espanjalainen (espanjankielinen) nuoripari tuli kuvatuksi. Ja Tomafoi pääsi jonkun tuntemattoman ensi vuoden joulukorttikuvaan.

Ja aina heti kuvan ottamisen jälkeen pipo takaisin päähän ja toppaliivi ylle. Kaunista, ja kylmää, on siis tänäänkin ollut. Sellaisena jatkunee. Noh, mökissä on lämmin ja pariksi pirttipäiväksi riittää kyllä puuhaa.