Vuoden toinen päivä. Usein se on työpäivä. Tänään se oli hiihtopäivä. Ja valokuvauspäivä. En ole siitä pahoillani.
Ystävät lähtivät aamiaisen jälkeen. Siitä olen kyllä hieman pahoillani.
Tänään me nousimme aika aikaisin aamiaispöydästä: tavallisesti puuron ja sen sellaisen äärellä vierähtää tunti, usein toinenkin. Tänään hätäisesti kolme varttia. Ja sitten K & M siivosivat pikkumökin, pakkasivat autonsa ja huristelivat Ouluun. Vähän harmittaa kun jäi vähän vajaaksi loppuvuoden kokkailut, mutta mie petrailen ens kerralla. 😉 * Me jäimme Pehtoorin kanssa rannalle, Hangasojan rannalle, eikä ihan heti täältä alas liu´uta.
Alunperin toiveena ja haaveena oli, että Juniori, Miniä ja Aapeli tulisivat ensi viikolla tänne, koska pojalla ei ole töitä eikä koulua, mutta eivät saaneet koiruleita hoitoon, joten eivät sitten päässeetkään lähtemään pohjoiseen. Nyt tulee pisin eropätkä pojanpojan kanssa. Ja juuri tänään Apsu oli ollut jo lähtöasemissa konttaamaan, eikä me olla näköetäisyydellä. 🙁 Luojalle kiitos videoklipeistä ja whatsappista! Ja toiveissa oli myös, että naantalilaiset olisivat näissä maisemissa näinä päivinä, että heidät saataisiin vierailulle, että tavattaisiin, mutta tällä kertaa aikataulut eivät tangeeranneet . . . 🙁
Olemme siis kaksin. Kohti etelää lähdetään vasta perjantaina, jolloin minulla on Torniossa koulupäivä. Viime etäopetusjaksolta sieltä suoraan tänne, nyt täältä suoraan sinne.
Lauantain kunniaksi teimme pienoisen viikkosiivouksen, – paino sanalla ´pienoisen´.
Tein yhden läksytehtävän. Yhden kuvan muokkaaminen oli tehtävänä, ja sain moiseen kulumaan tunnin. Tunnin! Yhden kuvan muokkaukseen tunti, eikä siitä sittenkään tullut sellainen kuin mallikuva edellytti. Mutta minä yritin!
Iltapäivän aluksi oli aihetta lähteä ulos ja liikkumaan. Pehtoori tepastelemaan, minä ladulle.
Naapurimökin liiterin seinustalla on näin vakuuttava rivi suksia (kiitos, että sain käydä kuvailemassa). Mitkä valitsisin? – Tutuimmat ovat keskellä olevat Järviset. Sellaisilla tuli pentuna hiihdetyksi, – ja paljon. No tänään kuitenkin omat ”minigripit” (= nanogrip?) ja vajaan kympin lenkki.
Tämmöisiä lavastekuvia… viikkohaastehan se on mielessä: ”mennyt aika”.
Nyt tuntuu hyvältä että tuleva aika, ensi viikko, on täällä, eikä Linnanmaalla. Huolimatta siitä, että historiankirjoitusprojektia on täälläkin tiedossa koko viikoksi! Mutta välillä voin tästä pirtin pöydän äärestä lähteä ladulle… jos huvittaa.
~~~~~~~~~~~~~~
Yksi pieni mielenkiintoinen juomakokeilu meillä eilen iltasella oli. Siitä on kerrottava. Ja JOS sinulla sattui jäämään joululta Blossan vuosikertaglögiä, niin sen voi käyttää vaikka kesäjuhlissa: Pari senttiä glögiä (kylmänä) kuohuviinilasin pohjalle, ja päälle jääkylmää Fresitaa (ja jäitä jos on, meillä ei ollut kuin jäisiä karpaloita). Kyllä, kyllä kuulostaa epäilyttävältä, mutta maistui mesimarjalta, kuohuvalta, hyvältä. Suosittelemme äänin 4 – 0.
Onpas nostalgisen- ja tutunkin näköisiä hiihtimiä nojallaan tuossa seinustalla. Itsellänikin oli juuri tuollaiset punakat Järviset, jotka eivät aikanaan sytyttäneet minkäänlaista kipinää lajia kohtaan. No, sittemmin asia on kuitenkin korjaantunut, eikä hikihiihto enää aiheuta traumoja.
Kovasti on erinäköiset kelit teillä siellä kuin täällä keskisessä euroopassa. Juuri tällä hetkellä täällä hieman satelee vettä.
Taidatpa olla aika samaa vuosikertaa kuin meitsi, jos nuo Järviset eniten kolahtivat. Minulla juuri tuo suksi”vuosikerta” oli aktiivisen harrastamisen aikaa, – kaukana traumoista.
Sitten menikin muutama vuosikymmen vain mutkamäkisuksilla. Ja niilläkin sitten oikein reilummasti.
Täällä pakkasta, joka lähipäivinä kiristynee oikein tosi kylmäksi, katselemme,… Noh, mukavaa Keski-Eurooppaa sinne kuitenkin!
Kiitoksia vaan Reija.
Lukiessani tuota menneen vuoden tilastoa, täytyy kyllä häveten todeta, että miten minusta onkin tällainen suupaltti tänne blokisivustollesi kuoriutunut. Pitää varmaan hieman hiljentyä uuden vuoden myötä.
Älä, hyvä mies, nyt mitään hiljenny. On ollut ilo saada uusi, aktiivinen kommentoija tänne. 🙂