Showing: 181 - 200 of 364 RESULTS
Niitä näitä Oulu

Pyöräily Oulussa

Isännän viiri

Juuri tällaista on Oulussa. Aina. Lähdet iltapäivällä pyörällä kohti kyläpaikkaa, ja pihassa on täysin tyventä. Ainoa harmistuksen seikka on se, että et ole hoksannut luututa pyörää, joka on keltaisen männyn siitepölyn peitossa niin, että ne vierailuvetimesi (mustat luonnollisesti) ovat ihan sotkussa jo ennen kuin pääset Koskelantielle asti. No Koskelantiellä [200 m kotoa] huomaatkin, että on vastatuuli. Ajattelet, että nou hätä, palatessa saat tulla myötäisessä, kivempihän se niin, siis, että kotimatka illan päälle hoituu myötätuulen tukemana. Saathan niin toivoa ja ajatella!

Käyt eksnaapureiden luona vaihtamassa kuulumiset, nauttimassa kelpo päivällisen, juomassa kohtuullisesti viiniä ja lähdet polkemaan takaisin kotiin. Ja kotipihalla isännän viiri on täysin levossa! Mutta oliko matkalla tyventä tai myötäistä kuten mennessä oli ollut luulo? – No ei ollut, ei! Oli taas vastainen. Näin käy Oulussa aina! Ihan sama mihin olet menossa, mihin aikaan vuorokaudesta olet liikkeellä. Olennaista on, että olet pyörällä: aina on vastainen!

Muutoin päivä mennyt helposti. Kotitöitä. Siivoiluja. Järjestelyjä. Huomisen sapuskan esivalmisteluja. Rästejä. Ei ole tarvinnut tuhlata aikaa auringonpaisteessa lepäilyyn tai kesästä nauttimiseen. Sen verta kylmää ja sateista on ollut. No tottahan näillä keleillä enemmän saa aikaiseksi. 😉

 

Vanhemmuus

Kaupunkireissulta Kreikkaan

Ei ihan turha ja huono päivä sittenkään. Nolla plus.

1-19

Aamulla kävelin kosteassa, tuoksuvassa, aurinkoisessa säässä kaupunkiin. Kampaajalle menin. Ja sen jälkeen hoitelin muita ”rästijuttuja” pois päiväjärjestyksestä: Oulu Kympistä hain vihdoin Oulun ulkoilukartan; vanhan sai ilmaiseksi, uudesta olisi pitänyt maksaa 7,20; otin vanhan. Me voidaan ulkoilla vanhoillakin reiteillä. 😉 .

Rotuaarille avatussa Ruohonjuuressa kävin, – vihdoin? – Pähkinät ovat meidän molempien välipalaherkkua, joten niitä tulin ostaneeksi. Mietin kaupan mielettömän suurta valikoimaa katsellessani, kuinka olisikaan ollut hienoa, kun olisi ollut tällainen kauppa 1980-luvun alussa vegekaudellani! Toisaalta silloin ei juuri olisi ollut varaa ostaa noita… Joka tapauksessa hyvä, että Oulussakin nyt Ruohonjuuri on.

Ja kastajaisten lautasliinoja etsin – vielä löytämättä – ja SPR:llä kävin, kun nyt on tauko hammasrempoissa, saan taas luovuttaa. En tiennytkään, että vatsantähystyskin on este luovutukselle. No juuri ja juuri ”karenssiraja” oli ohi, eikä katarrilääkitys haittaa, joten pääsin nolla plussani luovuttamaan. Siitä tulee aina hyvä mieli.

Auringon vielä paistaessa – nyt jo pilvessä, eikä mistään ”koko Suomea” hellivästä helteestä tietoakaan, söimme piazzallamme yksinkertaisen, hyvän kesäruoan: ihan vaan Kreikka-kriisissä myötäeläen tein mm. horiatikia, kreikkalaista salaattia, – retsina olisi kyllä vielä sopinut tuohon hetkeen.

1-20

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Kreikkaan liittyy melkein yhtä paljon hienoja hetkiä ja lomia kuin Italiaan. Ensimmäisen kerran kävimme siellä elokuussa 1982. Olin matkanjohtajana kaksiviikkoisella megaturneella, ja seuraavan kerran Kreikassa seuraavan vuoden syksyllä vanhemmiltani lahjaksi saamamme honey-moon-matkalla Kreetalle.

Sen, että lentokentältä laukkumme löysimme, ja yhden tamperelaisen pariskunnan kanssa taksin hotellille otimme,

oli meitä hotellihuoneessa odottamassa KYLMÄ kuohuviinipullo ja kukkapuska. Ei me tuolloin paljon kuohuvien päälle ymmärretty, mutta vanhempani olivat sellaisen meille valmiiksi ja tervetuliaiseksi tilanneet, ja osasimme kyllä arvostaa, – varsinkin kun se oli kylmää. 😉 Kutsuttiin ne tamperalaisetkin sitten tyhjentämään pullollista kanssamme.

1983 Kreeta I_12

Sitten seuraava reissu oli  jo lasten synnyttyä: Kyprokselle menimme syyskesällä 1992, jolloin Juniori oli puolitoista ja sisarensa kolme. Vain yksi oksennustauti sillä reissulla. 😀  Tuo oli lasten ensimmäinen ”oikea” [Haaparantaa ei lasketa] ulkomaan matka. Eikä kyllä sitten jäänyt siihen.

Samaiseen lomakohteeseen sattui myös meidän yhteinen lukioaikainen rehtorimme, joka oli koulussa (jo yli 10 vuotta aiemmin) nähnyt meidän seurustelusuhteen alkavan, ja hän oli kyllä mukavaa iltapäiväjuttuseuraa altaalla. Ja hän oli kovin riemastunut kun meidän Juniori esitteli itsensä hänelle ja kaikille muille suomalaisille (ja ulkomaalaisillekin!): ”Minä oon dösämies”. Vielä nykyäänkin kun reksiä kaupungilla näkee, hän muistaa kysyä, mitä dösämiehelle kuuluu? 😉

Kypros 10_1992

Tuota keltaista kukkamekkoa minä en ymmärrä! Sen kyllä muistan, että Ouluun oli tuolloin keväällä avattu uusi, ensimmäinen, Vero Moda ja sieltä tuon ostin. Se maksoi 28 markkaa. Sen se on kyllä näköinenkin! Tai ei siis muuta vikaa, mutta että keltainen!

Kypros 10_1992-3

 

Kyproksen jälkeen seuraava matka Kreikkaan oli Halkidikille, siis mantereelle.

Halkidiki

Yksi noista kolmesta ”sormesta” oli se niemimaa, jossa oltiin, enkä edes muista, missä niistä. Taisi olla tuo vasemmanpuoleinen?  Missä on Halkidikin kuvat? Siellä vuokrattiin päiväksi pieni Renault Twingo (ei ilmastointia, mutta riemullinen kattoluukku!) ja sillä ajeltiin pitkin niemimaata. Lapset saivat päivän aikana monta jätskiä ja olivat aika innoissaan huikeista maisemista,  istuivat auton takapenkillä ja pomppivat ylös-alas ja hoilottivat ”Kannatti herätä, kannatti herätä”. Onpahan jäänyt tuokin perheen sisäiseksi ´jokeksi´.

Viimeksi olimme Kreikassa kesäkuussa 1999. Oltiin Santorinilla. Se on hieno saari. Eikä Oian auringonlaskua turhaan kehuta maailman kauneimmaksi. Se on hieno.

Yritänkö selittää, että voisin vaikka lähteä Kreikkaan? Miksi en. Toivottavasti kansa siellä äänestää viisaasti.

Täällä sataa nyt.

Ouzo maistuisi nyt, muttei sitä täällä ole – vetäydyn lukemaan.

Niitä näitä

Harvinainen juttu

1-18

Tänään ehdottomasti paras juttu oli, kun kävimme äidin kanssa torilla. Eilen 85 vuotta täyttänyt äitini ei ole viime aikoina, itse asiassa viime vuosina, Caritaksesta ole juuri liikkunut kuin pakollisille lääkäri- ja sairaalareissuille. Viime kesänäkään ei kertaakaan lähtenyt mihinkään, eikä muistaakseni toissa kesänäkään. Ehkä sittenkin kerran kävimme Antellilla omenahyveet nauttimassa. Ja kerran talvella yhden hammaslääkärireissun jälkeen Stockan Vintillä syömässä Toast Skagenit. Mutta siinäpä ne melkein ovat olleetkeen.

Mutta tänään kun kävimme OYS:ssa taas piikeillä, kun minullakaan ei ollut kiire takaisin töihin, sain vaihdettua perinteisen kanttiinissa käynnin kauppatoriksi. Kierreltiin ja kahviteltiin. Satunnaiset vesipisaratkaan eivät häirinneet kierrostamme. Harvinainen juttu. Oikein hyvä juttu.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kesäpäivä kotosalla

Kaupunkijuhannus lopetti työnteon, ja kun heti jo juhannussunnuntaina lähdimme pohjoiseen, mökille vajaan viikon työleiri- ja patikkalomalle, irtosivat ajatukset yliopistomaailmasta aika totaalisesti ja siihen päälle vielä neljän päivän Pohjois-Norjan ja Suomen länsirajan kierros, niin koti ja kotityötkin jäivät unholaan. Paitsi että: olen nyt näiden kahden töistäpoissaoloviikon öinä nähnyt unia duuneista. Joka ikinen yö olen unissani tehnyt töitä: joko painajaismaisia hetkiä tai ihan tavallisia duunipäiviä olen unissani vietellyt. Tiukassa tuntuu olevan irtaantuminen …

Tänään aamulla sai herätä kesäaamuun. Kaunis, kirkas melko lämminkin kesäaamu. Oivallinen päivä puutarhalle, pyykille, postille, paluulle…

Kesäpäivä kotosalla-2

Juniori on ollut talonvahtina ja nurmenleikkaajana ja tarpeen vaatiessa kukkien kastelijanikin, ja tähänastisesti paras suoritus: vain yksi japaninkelloruukku on poissa pelistä.

Yrttimaan kitkeminen, kesäkukkien siistiminen ja männynsiitepölyn paksujen kerrosten luutuaminen veivät minulta jonkun tunnin, Pehtoorin osalla oli sitten enemmän piha- ja puutarhapuuhia.

Kesäpäivä kotosalla-3

Kävin kaupassakin ja tuntui, että vihdoinkin alkaa olla aika kesäkokkailuille. Ostin vihanneksia, salaattiaineksia, fetaa, prosciuttoa, vesimelonin, pähkinöitä, raejuustoa, maissia, rahkaa, hedelmiä, viilejä… kaikkia ihania kesäruokajuttuja. Grillailtiin ja jälkkkäriksi tehtiin jotain ihan uutta.

Grillattua ananasta ja luumuja

1 ananas
4 luumua
Cane-sokeria
(Sailor Jerry -rommia)
kinuskikastiketta
vaniljajätskiä

Kesäpäivä kotosalla-4

Leikkaa ananas poralla (ks. täältä) renkaiksi (tai leikkaa lohkoja ja poista sitten kuiva keskiosa).
Poista luumuista kivi.
Valele hedelmät Sailor Jerry -rommilla ja anna makuuntua tovi (pääruoan aika).
(Rommi ei tietenkään ole välttämätön, mutta jos sitä sattuu olemaan sen viimekesäisen mansikkajälkkärin seurauksena, niin tähänkin sitä voi käyttää.)
Ripottele pinnalle sokeri ja grillaa niin, että hedelmät lämpiävät ja että sokeri vähän paahtuu.

Tarjolle tuotaessa tuo pöytään myös kinuskikastiketta ja vaniljajätskia.

Hyvää oli.

Kesäpäivä kotosalla-6

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä voitiin syödä ulkona. Tahvoa, joka on jo reilun kuukauden vanha ja jo liki nelikiloinen, ei vielä meidän ruokahommat paljon kiinnostaneet.  😉

Kesäpäivä kotosalla-7

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja kauan odotettu arvonta!

Arvauskisan kohteena oli Saariselän (Laanilan) Hangasojan veden lämpötila juhannuksen jälkeisenä maanantaina  22.6. illansuussa.

Hangasojan-pulahduspaikka-Custom-600x388

Viiden lähimmäs arvanneen kesken arvon yhden LappItalia-keittokirjani, josta on painos loppunut jo vuosia sitten, mutta jollainen eilen täältä mökin kaapista vielä löytyi. Kirjoita arvauksesi kommenttilaatikkoon, – kunhan tältä reissulta kotiudumme, järjestän arvonnan. Siis paljonko Hangasojan veden lämpötila tänään illansuussa?

Arvauksensa kirjasi kommenttilaatikkoon 16 osallistujaa: ihan uusiakin kommentoijia/lukijoita blogissani. Kiitokset Pirkko, Koivu, Satu, Ritva, Raija, Anneli, Kukka, Siili82, Arto, Sini, Jolana, Tiina, Hanne, Tiina U-H, Mannu ja Mirja osallistumisesta.

Veden lämpötila oli 10,5 astetta.  Siis varsin vilpoista, mutta erinomaisen virkistävää.

IMG-20150622-WA0002

Viisi lähimmäs arvannutta olivat Anneli (9), Jolana (10), Koivu (10), Satu (11,1) ja Tiina 8,8.

Tänään nuorenparin (ja Tahvon tietysti) ollessa syömässä järjestimme arpajaiset, ja voittaja on:

Kesäpäivä kotosalla

Onneksi olkoon, Anneli! Lähetätkö minulle (reija at satokangas.fi) osoitteesi, niin pistän sinulle kirjan postiin. 😉

Tämän pikkuarvonnan lisäksi on tietysti tuloss ”Suuri Kesäkuva Kilpailu”, joka on järjestyksessään jo neljäs (ks. esim. viimekesäinen täältä). Olen suunnitellut reittiäkin jo valmiiksi. Ehkä jo ensi viikolla lähden yksinäiselle roadtripilleni, ehkä vasta elokuun alussa. Mutta tulette kyllä huomaamaan kun sen aika on – pysykäänhän linjoilla.

Niitä näitä

Tromssa – Ylläs (ja sen huippu!) – Oulu

Tromssan maanantaiaamu oli aurinkoinen, mitä nyt sadekuurot välillä räpsähtelivät. Kiertelimme kaupunkia. Sekin on rakennettu puusta, niin kuin näytti Norjassa suunnilleen kaikki rakennetun. Kiviä, betonia, tiiltä käytetään tavattoman vähän. Puutalot ovat valkoisia, varsinkin uudemmat, tai punaisia, sinisiä, keltaisia, vihreitäkin.

Tromssalaisilla melkein kaikilla on lenkkarit kaupungillakin, muutenkin norjalaiset ovat sellaisia (rasittavan 🙂 ) urheilullisia. Ja kaikilla, varsinkin eläkeikäisillä naisilla, on terve rusketus.  Ja sitten sellaiset lyhyeksi leikatut oljenkeltaisiksi värjätyt, kuivat, karheat, kuitenkin merkillisen hyvännäköiset hiukset. Nuorilla naisilla kahviloissa, ravintoloissa, hotellien respoissa on pitkät harvat tekoripset. Harmailla miehillä on punaiset goretex-takit ja sellaisena näyttävät oikein hyvännäköisiltä. Ja urheilullisilta, – eivät ollenkaan rasittavilta.

Jäämeren katedraali ja pitkä silta ovat Tromssan maamerkit. Kliseiset sellaiset, mutta vaikuttavia molemmat.

Kävimme vielä nimpparikahvit sataman kahvilassa nauttimassa, minkä jälkeen maantie vaati kulkemaan kohti etelää.

Tromssa - Oulu_

Revontulten tie vei Skibottenin kautta Kilpisjärvelle.

Saanan juurelle pysähdyimme piknikille.

Norjan puolelta olimme hakeneet herkkuja (teen joku päivä postauksen hintatasosta tuolla reissulla).

Karesuannossa (vai Kaaresuvannolla?) halusin käydä kirkossa. Tämä 1905 rakennettu kirkko on siinä, mistä Lars Leevi Laestadius saarnoillaan sai herätyksen liikkeelle vuonna 1845.

Tämän uuden kirkon alttaritaulu on vallan erikoinen. Vuonna 1961 vihityssä betonisessa (!) veistoksessa (taiteilija, prof. Bror Hjort – kuulemma kuuluisa ..) Jeesuksen jalkojen juurella ovat Laestadius, Åselen Maria ja Juhani Raattamaa.

Kirkkoa vastapäätä on nyk. pappilan pihassa Laestadiuksen pirtti vuodelta 1828. Siellä on Pohjolan raitistamiseksi ja herätykseksi lähteneen liikkeen alkujuuret. Matka jatkui ja oli jo ryhdyttävä miettimään yösijan löytymistä: ajellaanko Kiirunaan asti, kenties Gällivaaraan, vai sittenkinkö Suomen puolella pysytään. Muonioon, mentäiskö Pallakselle, tai sittenkin Ylläkselle, kun siellä kumpikaan ei ole koskaan käynyt? Siis sinne.

Tromssa - Oulu_-2

Lapplands hotelli Saga on tunturin juurella. Laskettelukeskuksen iso hotelli, jossa oli meidän lisäksemme kai kymmenen huonekuntaa asuttuna. Nälkähän se oli. Ja kuinkas ollakkaan: menussa oli kuningasrapuleipä. Jäämerenrannalla sellaista en ollut saanut, mutta Ylläksellä sitten kyllä. Siinä tunturia katsellessa kellon ollessa jo lähellä yhdeksää (Suomen aikaa, meillä tosin vasta kahdeksan) päätimme että lähdetään vielä ulos, kun kerran on niin kaunis ilma. Hiljainen tunturimaisema avautuu hotellista laajasti eteen.

Reippaasti ehdotin, että huiputetaan tunturi kun kerran täällä ollaan. Pehtoori piti ideaa typeränä: ”Huipulle on matkaa, rakkaa, kapuamista, ja on jo myöhä” ” — mutta mennään nyt vähän matkaa”.

Tässä vaiheessa minä halusin palata, ”ei jaksa enää”, mihin Pehtoori ilmoitti ykskantaan, että ”nyt enää periksi anneta, huipulle mennään”.

Rinteen sivussa pieniin kuusiin paistoi sivusta aurinko: kuin pieniä liekkejä rinteessä.

Ja huipulle  (718 mpy) me noustiin: puolitoista tuntia ylöspäin, tunti alas.

Tromssa - Oulu_-3

Tromssa - Oulu_-4

Hieno keskiyönauringon huiputus. Ihan ainutlaatuinen.

Ja sitten kun vähän ennen puoltayötä oltiin hotellilla, oli siellä kaikki ovet kiinni. Tietysti. Vähän jo huoletti miten päästään sisään, mutta Pehtoori hoksasi suksivarastolle ja käytävien päähän vievän sivuoven, jonka lukkoon huonekortti kävi. Huh!

Laittelin kuvia ja eilistä postausta yli yhteen, kävin välillä parvekkeella kuuntelemassa hiljaisuutta. Katselemassa valon määrää!

Aamulla kymmeneltä olimme jo tien päällä. Kolariin, ja sieltä rajan yli Ruotsin puolelle. Ajateltiin, että väylänvarren länsipuoli olisi komeampaa kuin koto-Suomi. Höpö, höpö. Siellä ei ollut mitään.

Vaihdettiin takaisin Suomen puolelle, Muonionjoki vaihtuu komeaksi, leveäksi Tornionjoeksi.

Övertorneålla vaihdettiin takaisin Ruotsin puolelle. 🙂

Eikä Kukkolaforssenin lounas ollut vähäisin syy tuohon liikkuun.

Tromssa - Oulu_-5

Mie olen jo niin monesti tuon paikan ja sen lounaan täällä Temmatussakin kehunut, etten enää viitti. Mutta ihmiset käykää ehdottomasti. Oululaisetkin kun sinne Ikeaan ja Ica Maxiin kesälomallanne reissun kuitenkin teette, niin ajakaahan 15 km Torniojokivartta ylöspäin ja pääsette ihailemaan komeaa koskea, luontoa ja syömään erinomaisen buffet-lounaan. Ja ostakaa vielä puolukkalimppu mukhaan. Niin mekin teimmä tänään.

Ja sitten kävimme siellä Ica Maxissa ja Ruotsin Systemissä.  Neljältä olimme Rantapellossa. Pitkään aikaan ei ole oltu näin kauan (10 päivää) pois kotoa. Hieno ”poissaolo”; ja ihana olla taas kotona. (PS. Huomenna arvonta … )

Niitä näitä

Takauma eiliseen … Norjassa vielä

NYT olemmekin – hieman yllättäen? – Ylläksellä!  Juuri teimme Ylläs-tunturin huipulle liki kolmen tunnin, keskiyön auringon patikan. Sieltä juuri palasimme, ja pääsimme kuin pääsimmekin takaisin hotelliin… huh!

Mutta päivitän tähän nyt ensin eilisen… Päivän jäljessä kulkee blogi. 😉

~¨~~¨~~¨~~¨~~

 

Sunnuntaiaamu Euroopan laella tihkusateinen.

Massa-aamiainen saksalaisturisten seurassa, check-out ja maantie vaatii kulkemaan.

Finnmarken-4-3

Aamuahdeksan jälkeen E6 on vielä hiljainen, ei busseja, eikä asuntoautoja. Vuonojen ja lampien pinnat tyyniä, ääretöntä.

Finnmarken-28

Finnmarken-20

Vastoin tapojamme, mitään tarkkaa suunnitelmaa tai hotellivarauksia ei ollut. Mutta etelään päin kohti Altaa lähdettiin, mentäiskö Hammerfestiin vai jätetäänkö väliin ja ajetaan suoraan kohti Tromssaa?

Finnmarken-2-7

Altaan saavuttiin juuri kirkonmenojen alkaessa. Mitään muuta elämää koko kaupungissa ei tuntunut olevankaan. Paikallisella kävelykadulla ei ainuttakaan avoinna olevaa kahvilaa.

Finnmarken-9

Finnmarken-32

Finnmarken-31

Finnmarken-33

Vastavalmistunut revontulista arkkitehtuurinsa vaikutteita saanut kirkko käydään katsomassa sisältäkin, kaunis oli. Ja kun kahvilaa ja vessaa ei ollut llöytynyt hyödynsimme kirkon saniteettitiloja.

Finnmarken

Finnmarken-11

Autolla palatessa näemme sittenkin yhden kahvilan: sinne. Ja huomaamme olevamme kuntosalin kahviossa. No jäipähän Altasta jotain mieleen: kirkossa pissalla ja kuntosalilla kahvilla. 🙂

Hammerfest oli jo sivuutettu, varaan netissä meillä hotellin Tromssaan. Ajelemme Pohjanmeren rannalla, vuonoja kierrellen. Liikennettä ei paljonkaan, mutta tiet ovat aika kapeita ja mutkaisia, joten keskinopeus on jotain 60 km/h.  Toisaalta tiet ovat aika hyväkuntoisia, ihan eri tasoa kuin Pohjois-Suomessa. Ja Norjassa tehdään (pohjoiseenkin!) uusia teitä ja korjataan vanhoja. Toisin kuin Suomessa.

Finnmarken-21

Iltapäivän alkupuolella kun on pitkään ajeltu 300–600 mpy ylängöillä (sanotaankohan niitä ylängöiksi?) sattuu kohdalle juuri sopivasti mukava pysähdyspaikka, jossa vähän suolaista söimme. Ja tietysti upeita näkymiä ihailimme. Niihin ei parissa päivissä kyllästy.

Finnmarken-19

Finnmarken-22

Finnmarken-34

Suurin osa päivästä sateetonta – toisin kuin säätiedotuksessa oli uhkailtu.

Finnmarken-23

Lyngenin vuonoa emme lähteneet kiertämään, vaan ajoimme lauttaan. Uusi näkökulma vuoriin ja vuonoihin. Matka kesti 40 minuuttia, ja maksoi vähän vajaa pari sataa kruunua, joten euroina parikymppiä yli sadan kilometrin matkanlyhennys maksoi. Ja olipa lautalle ajellessa, jonossa ollessa takaumia nuoruuteen: reissuihin Tanskaan, Englantiin, Norjaankin. Kuinka usein ajettiinkaan lauttarantaan – ehditäänkö vai ei?

Finnmarken-24

Finnmarken-25

Kuudelta majoituimme sateiseen Tromssaan.

Finnmarken-12

Finnmarken-15

Ruokaravintoloita oli jo ennakkoon etsitty netistä ja matkaoppaista, parikin hienoa kalaravintolaa oli ehdolla. Mutta mitään varauksia ei ollut  tehty. Olisi kannattanut. Eihän niihin haluamiimme päästy.

Finnmarken-13

Kiertelimme satamassa, ja keskikaupungilla. Kunigasrapua mielin saada. Löytyi sitten sellainen ravintola (Mat- og Vinhus Lotus) jossa oli kontaktissa päällystetyt ruokalistat, aasialaisella ja norjalaisella miksauksella tarjolla kaikkea mahdollista. Minä otin alkuun dim sumeja, pääruoksi kala-äyriäspadan ja pehtoori kissakalaa vihanneksilla. Lisäksi otimme pullollisen Chablista. Ja lasku oli vajaan satasen. Paikan ja sen tason huomioon ottaen minusta ihan saman hintaista kuin Suomessakin. Pullo Chablista maksaa molemmissa maissa paljon.

Mikä on merkittävä ero Suomen (ainakin Oulun) ja Norjan välillä? – Norjassa monet ravintolat ovat sunnuntai-iltana auki ja niissä on paljon asiakkaita. Suomessa vain harvat ovat auki, eikä niillekään tahdo riittää asiakkaita.

Finnmarken-2-3

Voi minulla olisi niin paljon kuvia, ja juttuja – mitä kaikkea tänäänkin on nähty ja koettu, äskeinen yöttömän patikka!!! , mutta nyt ei jaksa… hieno päivä tänäänkin… kerron huomenna.

Keskiyön patikka

Niitä näitä

Nordkapp – Tromssa – harkitsehan Norjaa lähtemistä!

Koko päivä tien päällä, tovi merellä, tai siis vuonossa. Liki koko päivä oli sateetonta, – toisin kuin ennustettu oli. Mistä luonnollisesti olimme hyvin mielissämme.

Tänään matkaa yli 500 km, eilistä vähemmän kuvia. Mutta uusia kokemuksia, reittejä, maisemia, – ruokiakin.

Nyt olemme Tromssa, tämä on hieno kaupunki.

Tässä pikku hotellissa (Amalie) toimii nettikin, mutta blogin päivittäminen jää huomiseen.

Nordkapp-12

On paljon kerrottavaa vanhenevista norjalaisista naisista, lauttamatkan déjà-vu- kokemuksista,  siitä kuinka kävimme Altassa – kirkossa pissalla ja kuntosalilla kahvilla, ja taas vakuuttelua taas huikeista maisemista, kuningasravun metsästyksestä,  ..

mutta nyt hyvät blogiystävät; huomiseen. Olkaatten kärsivällisiä….

 

Finnmarken-3

Finnmarken-4

Lappi Niitä näitä

Euroopan katolla – Nordkapp koettu!

Lauantai-ilta klo 20.45

 

Euroopan laella ollaan. Nordkapp koettu!

Nordkapp

Päivä on tänne maanääriin taivallettu (mökin pihasta Scandic Nordkappiin 500 km): hurjan hieno päivä, upeita maisemia. Jäänsininen Jäämeri! Vuoria ja merta… Laskuveden tyven ja puuttomat vuorten rinteet, kuin Grosslocknerilla Alpeilla. Kuvia ja kertomusta on enemmän kuin paljon, mutta vuonojen kätköissä, jylhien vuorten katveessa yhteys internettiin on rajallinen.

Lähtenemme siis vielä ulos! Aurinko on korkealla.

Nordkapp-2

Aamuyhdeksältä suljimme Hangsaojan mökin ovet, ja lähdimme tämän vuoden ensimmäiselleulkomaanmatkalle. Kauan aiottu, nyt se vihdoin toteutetaan: Pohjois-Norjaan, Euroopan laidalle ajamme.

Ivalo, Inari, Karigasniemi, jossa tankattiin – tietysti – olemmehan menossa kalliiseen Norjaan. Rajan jälkeen alkoi uusi taival meille; molemmat olemme pentuna käyneet Pohjois-Norjassa, kuten kaikkien oululaisten 60-luvulla kuului tehdäkin ;), ja sitten vietimme 1-vuotishääpäivän, elokuun lopussa 1984, Hammerfestissä ja Tromssassa, ja sitten neljä vuotta sitten huikean hieno Pykeijan päiväretki, mutta siinä kaikki. Siis korkea aika lähteä vuonoja ja Jäämerta, Keski- ja Etelä-Finnmarkenia kohti.

Karasjoella aika lounaskahville ja mustikkapiirakalle. Löysimme Sápmi Parkista mukavan kahvilan ja sitten matka kohti Lakselviä: kauniita tunturimaisemia, lumihuippujakin, pieniä rähjäisiä pihapiirejä ja muutama vauraan näköinen, uusi talo välillä.

Nordkapp

Lakselvissä on Porsangervuonon pohjukka: Jäämeri edessä!

Ja siitä se ”oi, kuinka hieno”, ”Katso!”, Onpa vaikuttavaa, ihan tyven meri on kaunis, ”jäänsininen meri”, ”onneksi lähdettiin”, ”hienoa että paistaa” alkoi. Muutamia kuvauspysähdyksiä, ja taas jatkettiin. Canonin muistikortti täyttyi.

Nordkapp-4

Nordkapp-2

Laskuveden aika.

Nordkapp-3

Iltapäivän lopulla jo ryhdyttävä miettimään, mihin mahdollisesti majoittuisimme.

Nordkapp-4

Pitkien (4440 m ja 6700 m) tunnelien jälkeen saavuttiin Honningsvågiin, vettä satoi, ja paikka tuntui olevan merkillinen sekoitus kalastaja- ja matkustaja(Hurtigruten)satamaa, turismia, paikallista nukkavierua pikkukaupunkia.

Nordkapp-5

Kirkon kävin kuvaamassa, lähes aina ovat täällä valkoisia, harvoin kirkkomaa on ympärillä. Täällä oli; siispä sinne. Vain pikkutovin siellä kiertelin. En muista ennen hautausmaalla nähneeni lippua. Norjan lippu yhdellä haudoista kuitenkin oli.

Nordkapp-6

Pääkadun Scandiciin tepastelimme: hotelli on täynnä, mutta heillä on Nordkappin suunnassa 7 km pohjoiseen toinen hotelli ja siellä on yksi (!) huone vapaana, varataanko teille? – En oikein uskonut tuota vain ”yksi vapaana” -juttua, mutta samapa se. Varataan se.

Keskellä ei mitään, tai siis keskellä korkeita, tummia arvokkaan näköisiä vuoria,ja lampia molemmin puolin tietä ja hotellia. Saimme huoneen, ilmeisesti oikeasti sen viimeisen, sillä illalla hotellin pihaan ajoi suomalaisia, saksalaisia, virolaisia, busseja yksi toisensa perään ja arktisen loman viettäjiä purkautui ja majoittui leirikeskusmaiseen hotelliin. Kelpo hotelli, ja ihan Helsingin keskustan normihotellien hintatasoa. Meille joka tapauksessa oikein sopivalla paikalla ja sopivaan saumaan saatiin varatuksi. Lähdimme kohti Nordkappia.

Nordkapp-11

Karuus voi olla kaunista, vaikuttavaa, kiehtovaa.

Nordkapp. Mitäpä siitä osaisi kirjoittaa? Se on Euroopan ääri, jonne sadat tuhannet ihmiset vuosittain matkaavat satojen ja tuhansien kilometrien päästä, maksavat vielä pääsymaksun, kuvaavat toisensa vuonna 1977 pystytetyn karttapallon vieressä.

Nordkapp-7

Ihmisen pienuus, luonnon ja meren mahtavuus, mahtipontisuuskin – en osaa sanoa, hieno se on.

Nordkapp-8

Nordkapp-9

Nordkapp-10

Pari tuntia siellä kiertelimme, kuvailimmme, nimikkocavan nautimme, olisimme halunneet jäädä syömään hienoon Kompasset-ravintolaan kuningasrapua, mutta – tietysti – siellä oli yksityistilaisuus. Ajelimme takaisin ”alas” hotellille ja lyöttäydyimme saksalaisten kanssa syömään buffeesta, – noh, lähti nälkä, mutta kuningasravusta tai muusta kulinarismista nyt ei voi puhua.

Ruoan jälkeen yritin kaikin mahdollisin tavoin, kaikilla mahdollisilla mukana olleilla datavälineillä saada yhteyden nettiin, mutta turhaan. Ja kun keskiyön aurinko on täällä vielä iltallakin korkealla, lähdimme iltakävelylle. Ja lähimmän vuorenrinteen takana vuorilampia.

(Tämä on lisätty sunnuntaina 28.6. odotellessa Lyngenvuonon ylittävälle lautalle pääsyä. Lisäilen kuvituksen tekstiin kun ehdin/on mahdollista.

Nyt su Tromssa klo 19.28; kuvia lisätty. 😉 Laitan vielä lisää…. )

 

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Mökkiviinejä ja -ruokaa

Mökkielämässä ollaan taas Saariselän Alkon aika suppean valikoiman varassa, ja aika perusteellisesti sen vakiovalikoimiin ollaan vuosien varrella perehdytty, mutta löytyipä sieltä mukava uutuus. Ainakin meille uutuus: 35 South Organic, Cabernet-Carmenère-Merlot 2013. Olipas kyllä hyvä mökkiviini.  Maistui broilernyyttien [ohje tuolla alempana] seurana oikein hyvin, ja loput ihan vaan nautiskellen.  Alkon luonnehdinta menee näin: ”Täyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, mustikkainen, hennon paprikainen, mausteinen”. Minusta se oli vähän jopa makea, paljon marjaisuutta, lämpöä, – oikein hyvä, vaikka periaatteessa chileläisiä en liiallisen helppouden takia suosikaan. Tässä Cabernet taisi olla se ryhtiä ja luonnetta tuova rypäle.

Sitten eilen oli lohinyyttejä [senkin ohje tuolla alempana] ja niille avasimme mökin ”kellarissa” olleen alsacelaisen: Adam Pinot Gris. Vuosikerta oli 2013, nyt näyttää olevan myynnissä viime vuoden viini, liekö se yhtä hyvää kuin oli tuo meillä jemmassa ollut…

Huolimatta siitä, että se on kuivaa, se on hyvin hedelmäistä, ja siinä oli ”bodyä” niin, että maku kesti oikein hyvin mausteisen kalaruoan. Ja tarjosi kuvattavaksi kauniit heijasteet lasissa, mitä ei ehkä voi pitää perusteena viinin valinnalle, mutta näin valokuvausharrastajan näkökulmasta se on merkittävä lisäplussa. 🙂

407077

Ja tässä viiniostos, jota emme suosittele.

LaSelva Privo 2014. Se on Toscanasta IGT-viini ja kun hintakin oli vielä yli 13 euroa, oli lupa odottaa hyvää viiniä.

Mutta eipä maistunut minulle, – Pehtoori sanoi, ettei se nyt niin kovin pahaa ole, antoi päivän temperoituakin, mutta eipä se kyllä siitä kohentunut. Päinvastoin.
http://www.alko.fi/tuotteet/407077

Kerro jos olet eri mieltä…

 

Tänään iltapäivällä, työleirin viimeisen ahkeran päivän kääntyessä iltaan ja urakoiden ollessa lopuillaan ja kun perjantai tuntuu olevan ansaittu, avasimme tällaisen, joka sekin Saariselän Alkosta sattui mukaan ihan sattumalta, – huolimatta siitä, että pullon koristelu on minusta melkein enemmän luotaantyöntävä kuin houkuttava… Mutta tunnistin nimen: Perlage, ja kun pinkistä karkkimaisesta ulkoasusta huolimatta skumppa kuitenkin on kuiva, sen ostin. Aika jännä, että se on tehty Merlot- ja Sangiovese -rypäleistä, siis on rosee. Eikä se kympin kuohuvaksi (spumante, ei prosecco) ole ollenkaan huono. Jälleen ”ulkoviinillisiä” seikkoja: se sopii ihan erinomaisen hyvin noiden mansikkavaahtokarkkien seuraan. 😀 Ei ehkä mökkimiljööseen, mutta jonnekin parveke/patiopartyihin ihan perfetto!

Tässä vielä pari uutta ruokakokeilua. Uusimmassa Viini-lehdessä oli Kira Weckmanin grilliruokaohjeita, joista yksi tuntui sopivan meidän ensimmäisen lomaviikon koekeittiöön erinomaisen hyvin.

Broileria Saltimbocca

Neljälle (tai kahdelle kahdeksi päiväksi 😉 )

3 kpl broilerin rintafileitä
suolaa
pippuria
Pestoa
Parmankinkkua
cocktail-tikkuja

Halkaise broilerfileet, mausta suolalla ja pippurilla, levitä fileille pestoa, kääri rullalle ja rullan ympärille (tai jo sisäpuolelle, minä laitoin vuorotellen) prosciuttoviipale. Leikkaa rullafile kahteen osaan. Kiinnitä rullat cocktail-tikulla. Rullia tulee näin yhteensä 12 kpl. Paista grillissä neljä minuuttia puoleltaan, ja anna tovi makuuntua ennen nauttimista. 

Nämä olivat hyviä myös kylmänä, joten niitä voinee tarjota myös buffet-pöydässä tai piknik-eväänä.

Eilen nautimme kalaruokaa aasialaisittain, siltä osin kuin paikallisen lähikaupaun valikoimista löytyi aineksia. Ohje on uudesta Mökin keittokirja -opuksesta, mutta oli siis sovellettava. Sovella oma versiosi. Mukavaa mökkiruokaa on tämä.

Lohinyytit

Lohifilettä noin 200 g/annos
Porkkanoita (Kuukkelissa ei ollut, käytin bataattia)
Punainen paprika
Sokeriherneitä (Kuukkelissa ei ollut, ei korvaavaa… )
Pala purjoa (5 cm ? / annos)
Inkivääriä (suunnilleen pari ruokalusikalllista taisi siivuja olla)
Kookosmaitoa (1 dl/annos)
Lime
Kalakastiketta (ei ollut, käytin suolaa)

Suikaloi kasvikset. Poista lohesta ruodot, nahka ja ruskea rasva.
Revi foliosta kaksi isoa palasta per nyytti. Asettele foliot päällekkäin ja niiden päälle leivin/voipaperi.
Jaa kasvikset leivinpaperille, mausta kalakastikkeella tai suolalla. Aseta lohipalat kasvisten päälle. Ja suolaa.
Kaada päälle kookosmaito. Sulje leivinpaperi narulla ja sitten kääri nyytti folioon.

Paahda paketteja keskikuumalla grillillä, kunnes ne alkavat höyrytä (meillä meni vähän vajaa puoli tuntia).

Tarjoa basmatiriisin tai nuudeleiden kanssa. Ja Adam´in Pinot Grisin kanssa.

 

~~~~~~~~~~

Tänään ei pulahdus puroon tuntunut hyvältä, vaikka vesi on vähän lämmennyt alkuviikosta. Vähän. Arvaus/arvonta Hangasojan veden lämpötilasta on vielä avoinna. Käyhän osallistumassa… KLIKS  Nyt osallistujia vasta kahdeksan, joten mahdollisuuksia voittoonkin on ihan hyvin vielä.

Lappi Niitä näitä

Metsässä makroillen – ja Lappi suo lämpöään

Vuodenvaihteessa, hiihtolomalla, pääsiäisenä ja vappuna mökkisäät eivät meillä tänä vuonna olleet ihan parhaat mahdolliset, enimmäkseen eivät. Mutta nyt. Nyt ei voi valittaa. Hyvä on: oli yöllä satanut. Aika paljonkin kai. Mutta meillä ei sateesta mitään tietoa: yhdeksän tunnin hulppeat yöunet ovat olleet viikon teema.

Makroilua-9

Aamulla pilveili, Pehtoori siirtyi liiteriin hyllyjen tekoon, minä lähdin kylille. Kaupassa kävin, eikä Kuukkelissa ketään. Postissakin kävin; olin niin iloinen kun saatoin lähettää tyttärelle korttipaketin Helsinkiin, enkä Meksikoon. Saariselän postissa on viime vuoden kohdalla ihan varmasti pieni piikki postituksissa Meksikoon. Ei ole enää, ei. Ja siitä minä olen iloinen. 🙂

Makroilua-7

Noista uhkaavan näköisistä pilvistä huolimatta lähdimme reilusti ennen puolta päivää kohti Ahopäätä. Ajatuksena paitsi liikkua, käydä lenkillä, myös tsekata, josko sateiden jälkeen olisi sittenkin korvasieniä. Aika kauas saimme tepastella ennen kuin ainuttakaan tuli vastaan.

Makroilua-2-3

Sen verran noita kuitenkin löytyi, että perheelle joulupöytään saadaan muhennos, soppakin joku kerta.

Ja palatessa minä keskityin taas kameran opetteluun, makroiluun.

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.

Makroilua-6-2

Makroilua-4

Alla olevassa kuvassa on pieni lähde. Yritin kuvailla kuplia, ei onnistunut, mutta renkaat edes.

Makroilua-3

Tuossa alakuvassa nuo valkoiset pallurat ovat lähteen pulppuamista. 😉

Makroilua-2-2

Ja sitten vastaan tuli tällainen: punaisella jouluhileellä koristeltu koivu!

Makroilua-2

Makroilua

Metlan sivulta löytyi vastaus: Koivunpunanukkapunkki [siinä olisi taas ulkomaalaisilla yhdyssanassa ihmettelemistä!] on tehnyt tekosiaan.

Tuhokohteet: Laji iskeytyy sekä raudus- että hieskoivuun. Sitä esiintyy pääasiassa varjoisissa paikoissa kasvavissa nuorissa puissa ja isompien puiden alimmilla oksilla.
Tuhon eteneminen: Punkkien määrä saattaa lisääntyä koivussa kasvukaudesta toiseen siirrytäessä, sillä punkit talvehtivat samaisen puun silmuissa.
Vaikutus puuhun: Punanukkapunkit aiheuttavat imennällään koivujen lehtien ylä- ja alapinnoille purppuranpunaisia lähes metallihohtoisia hyvin selvästi silmiinpistäviä nukkaäkämälaikkuja. Mitään merkittävää vahinkoa ei nukasta aiheudu.

Hassulta se tuolla mäntykankaalla kesäkuun lopun auringonpaisteessa näytti.

Makroilua-6

Tämä kuva on lammelta, jota etsin jo maanantaina, – löytämättä. Tänään Pehtoori näytti sen paikan. Sen reunalla on kaksi lähes symmetristä, kovin kaunista kuusta, mutta täällä, juuri täällä, oli niin paljon sääskiä, ettei mitään rajaa. Siinä mitään kuvailemaan jääty! Ja muutama sata metriä poispäin, ja vähän ylöspäin, niin ei mitään haittaa itikoista.

Mutta oli jo aika paluulle Hangasojan hellään huomaan…

Makroilua-8

Mökillä vielä projekteja: myrsky/tykkyvahinkoja korjaten, hyllyprojekti, aurauskepit, saunan lämmitys, … hiljalleen alkoivat ne sääennustuken uhkaamat pilvet nousta: so what, ihan sama.

Makroilua-4-2

Vappuna laitetuissa pöntöissä ei vielä ole asukkaita. 🙁

Makroilua-5-2

Makroilua-13

Pihallakin tänään aika sääskivapaata; jopa istuksin terassin lämmössä nuorison kanssa chattaillen.

WP_20150625_17_32_37_Pro

Ja grillaten, kelpo viinistä nauttien.

Ja tässä vielä makrokuva, jolle ihan väistämättä annoin nimeksi ”Mökkiviini”

Makroilua-11

Huomenna laittelen tänne yhteenvetoa viikon safkoista ja viineistä.
Mielenkiintoisia tuttavuuksia tulossa – ja varoituksen sanakin.

Lappi Niitä näitä

Tuulentuvan suursiivous – ja vielä eilisessä

Eilen ja toissapäivänä tämä tuntui kesämökiltä, tänään taas Lapin mökiltä. Yön aikana eilinen kesä vaihtui vilpoisempaan keliin. Olihan se tietysti vähän pettymys.

Mutta oivallinen sää ryhtyä vanhan mökin, Tuulentuvan, suursiivoukseen.

Siitä on kymmenen vuotta kun ostin äidiltäni ja sisaruksiltani tuon vanhemman mökin omakseni. Sen jälkeen pohdimme, että riittääköhän tuo vuonna 1985 valmistunut pikkumökki meidän tarpeisiin vai tehtäisiinkö viereen toinen uusi, iso mökki, sellainen kakkoskoti, osin juuri tätä nyt meneillään olevaa elämänvaihetta varten. Mietittiin kyllä, että riittäisihän tuo pienempi meille, rempattaisiin vähän ja sillä hyvä. Mutta vielä kyseltiin meidän tuolloin teini-ikäisiltä, jotta aikovatkohan täällä ryhtyä käymään aikuisempana, keskenäänkin, kavereineen, meidän kanssa. Ja sanoivat, että toki, toki. Ja vielä ajattelimme Pehtoorin kanssa, että vanhasta mökistä tulisi oivallinen vierasmökki, voitaisiin kutsua ystäviä tänne kylään. Ja näinhän on tehty. Nuoret käyvät, ystävät käyvät ja me asumme tätä Myötätuulta.

Mutta siis. Nuoripari pikku kennelinsä kanssa on viettänyt aika lailla aikaa Tuulentuvassa, tytär Meksikon ja Saksan kavereineen, Ottopojan ja muiden oululaisten ystäviensä kanssa, VMP muutaman harvan viikonlopun ja muita satunnaisia vieraita siellä silloin tällöin on majoittunut. Asukkaat aina siivoilevat jälkeensä, mutta sellaista peruskuurnausta ei juuri ole tullut tehtyä,.. Oisko edellisen kerran kolme vuotta sitten? Ja tänään sitten jatkoin siitä mihin Vappuna jäin. Mökki lattiasta kattoon luutun alle. Jopa hirsiseinät pesin, seinävaatteet tuuletin, mitä ei ole tehty kymmeneen vuoteen.

Aikanaan tuota sohvaa hankkiessa ei tullut mieleen, että mökistä tulee myös kolmen koiran loma-aikojen viettopaikka! Olisi tullut valituksi erilainen pintamateriaali! Allergialääkitys ei paljon lohduttanut tuota imuroidessa, hakatessa, harjatessa. 😉

Nuo sängynpeitteet eivät todellakaan ole fuksian väriset, vaan syvän punaiset, – enkä millään saa väriä kuvattua oikein.

Kamarin seinällä on tyttären yläasteaikainen taideteos, josta ei luovuta,

ja veljen vaimon tekemä ”Lumiset oksat!”, vanha Laanilan alueen kartta sekä kämppäsäännöt ja uutena vuonna koottu karttapallopalapeli.

Kaikki seiniltä pois, mutta tietysti myös matot, kaikki! Tuntui hyvin hyvältä vihdoin saada tuo tehdyksi.

Pehtoorilla ei ehkä sellaista riemua aamupäivällä pestessään Myötäuulen ikkunat, mutta tulipahan sekin homma hoidettua. 😉

~~~~~~~~~~~~~~

Tänään mennyt päivä kuurauspuuhissa, mitä nyt pieni maastopyörälenkki Laanilaan tehtiin, Savotan Sannissa kävimme kevyellä lounaalla (porokeittoa minulle, Pehtoorille munkkikahvit!) ja sitten työleirimeinikiä iltaan asti. Mutta …

Eilisen Pyhä-Nattasen patikalta on vielä laitettava muutama kuva tänne, vaikka jo eilisessä kuvakarusellissa niitä olikin. Loppuun laitan pienen videoklipinkin; suunnilleen koko Sompion kansallispuisto 24 sekunnissa, olkaapas hyvät.

Mutta ennen sitä tämä vielä uusintana: riekon (vai kiirunan?) poikanen. Olimme laskeutumassa alas ja Pehtoori hoksasi polun sivussa täysikasvuisen, jota ryhdyin pikimmiten kuvaamaan, ja samalla jalkojeni juuressa kuului hätääntynyttä piipitystä. Noita oli neljä, viisi, – ja äkkiä hajaantuivat, mutta ihan kengissä olivat …

Täällä poikueen iskä, myös naaras nähtiin. Pahanpäiväisesti koko sakki tahtomattamme säikäytettiin…

Ja sitten toinen lintuhavainto – – kovin kaukaa nähtiin, mutta kotka se taisi olla.

Ainutlaatuiset, vaikuttavat kivipaadet (ks. myös eilinen kuvasarja), jotka Pyhä-Nattasen päällä ovat, ovat siitäkin erityislaatuisia, että ne ovat graniittia, punaista graniittia (tosin vihreän sammalen peittämänä), eikä harmaata granuliittia niin kuin Saariselän alueen tunturit yleensä ovat.

Ja tässä se videoklippi: laaja Lapinmaa jalkojen juuressa.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Kuinka minusta …

Tiedetäänhän se, että kulkijaverta minussa virtaa: ”Maantie vaatii kulkemaan”, ”Reissu se on mun luontoni … ”, ”Tuuliviiri rauhaton…”

Minusta on suurenmoista istua Roomassa Piazza Navonan caffeteriassa
– prosecco pirskahtelee, puhe pulppuaa.

Minua viehättävät suuresti pittoreskit pikkukylät Alsacessa,
– keväisen arkiaamun touhut viiniviljelyksillä, kumpuilevan maiseman vihreys ja lupaus!

Nautin tavattomasti kartanokierroksista suloisessa suvisessa Suomenmaassa
– historian havina kotimaan kamaralla on lähellä.

Olen aina hyvin paljon halunnut matkata maailman metropoleihin
– New Yorkin Avenuet ja Central Park tai Pekingin miljoonakaupunki eivät unohdu.

Kuinka paljon olenkaan tehnyt, että sain kävellä
merenrannalla Meksikonlahdella ja Hahnenkampin huipulla Alpeilla.

Silti… Mutta! Miksi? – Kuinka minusta tällainen on tullutkaan?

Tämä Lapinmaa! Talvet, keväät, syksyt – kesät!!
Tänne kuljen. Täällä kuljen.

 

Tämä elämä-17

~~~~~~~~~~~

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

~~~~~~~~~~~~~~

Kaikki gallerian kuvat tämän päiväiseltä patikalta Pyhä-Nattaselle. On se vaan jotain ainutlaatuista. Jo toinen kerta siellä. Haluan vielä kolmannenkin…

Nattasten korkea Pyhälaki katseli ylpeänä Sompiojärven takaa ja valvoi suurta erämaata, ja kaikkien silmät vartioitsivat häntä. Jo itse tunturi oli kuin Jumala, ja tunturin laella komottivat vielä monet valtavat kivipatsaat ja tummat pahtaseinät, joiden kylkipuolista katsoi kaikkein peloittavin haamu.

Koko korpimaailma kumarsi tunturia, suurta jumalaa, joka ei asunut käsillä tehdyssä temppelissä, vaan majaili sinisessä, taivaita tavoittelevassa linnassa.

– Samuli Paulaharju, Sompio

Lappi

Työleirillä leppoisaa oleilua (ja arvonta!)

Mökkilomista puhutaan usein työleireinä. Mökillä kun on aina tekemistä, puuhaa, korjattavaa, varustautumista kesään, talveen, kevääseen, syksyyn. Puuhommia, maalaamista, siivousta ja loputtomasti kaikkea kohenneltavaa.

Niin meilläkin. Tämänkertaisella do-to -listalla olivat ainakin nämä: rantasaunan suursiivous, liiterin hyllyjen teko, ikkunoiden pesu, pihan siivous ja haravointi, tykkylumen ja kevätmyrskyjen katkomien puiden ja oksien (eikä niitä ole ihan vähän!) keräily ja pilkkominen, terassin maalaus, Tuulentuvan hirsiseinien imurointi ja pyyhkiminen (onhan se edes kerran kymmenessä vuodessa tehtävä), petivaatteiden vaihto ja pyykkäys, polttopuiden siirtelyä paikasta a paikkaan b …

Kuulostaa runsaalta ja todelliselta työleiriltä. Mutta so what? Minusta möksällä on mukava puuhailla. On aikaa ja näkee tekemisensä jäljen, ja sitä paitsi kimpassa on kiva touhuta. Ja se, mikä on parasta, voi jättää tekemättä jos huvittaa tai sää houkuttaa johonkin ihan muuhun. Tänään huvitti ja houkutti.

Aamulla livahdin pihalle ja yritin olla herättämättä vielä nukkuvaa miestä. Purolla kävin ja ihmettelin pitkospuiden välistä pilkistävän hillan lehden pienuutta.

Kelo-3

Kuivaa ja kylmää täällä on kyllä ollut, sen näkee monessa muussakin kohtaa. Siitäkin, että sääskiä ei ole sietämättömästi. No sen verran kuitenkin, että ei ulkona syöty, vaikka lämmintä on yli + 20 C. Iltapäivällä reipas sadekuuro, mutta sen merkittävin vaikutus oli, että kaikki tuoksui entistäkin paremmalta.

Tänään ei siis sittenkään mitään työnsankareita oltu. Mökkitontti alkaa olla aika putsattu, mutta siinä kaikki.

Illan tullen varjot jo pitkiä, mutta kyllä eilen illallakin ihmeteltiin tätä valon huikeaa määrää.

Mökkielämää

Tänään aamupäivä oltiin metsässä. Tepasteltiin Ruijan polun varteen, jossa on meidän vakio korvasieniapaja. Tänään saalis jäi kovin vähäiseksi, – vain Pehtoori löysi kymmenkunta, mutta siinä kaikki. Silti jo metsässä olo ja kävely on mielihyvää tuottavaa. Lomailua parhaimmillaan. Niin kuin päikkäritkin. Kaksinkertaisen ilon niistä sai kun muisti, että on maanantai!

Kelo

Minun hukini lämmittää sauna. Ja minäpä pulahdinki purossa! Ei ehkä ihan mukavuusalueella tuo, mutta tekeehän se hyvää. Villi arvaus, minkä asteista tunturipuron vedenlämpötila oli kuuden kieppeillä?

Kelo-2

Viiden lähimmäs arvanneen kesken arvon yhden LappItalia-keittokirjani, josta on painos loppunut jo vuosia sitten, mutta jollainen eilen täältä mökin kaapista vielä löytyi. Kirjoita arvauksesi kommenttilaatikkoon, – kunhan tältä reissulta kotiudumme, järjestän arvonnan. Siis paljonko Hangasojan veden lämpötila tänään illansuussa?

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Juhannuksen paluuliikenne

Tai oikeastaan menoliikenne. 🙂

Kun juhannusvieraamme (lue: lapset (perheineen)) hajaantuivat eilen Pateniemeen ja tänään Helsinkiin, me lähdimme jo tänään aamupäivällä ajelemaan pohjoiseen.

Kemiin asti liikennettä aika paljon, satoikin. Rovaniemelle jo harveni, sekä sade että liikenne. Rekkoja yllättävän paljon. Napapiirin jälkeen meillä oli lounasaika, kaikesta kahden päivän runsaahkosta syömisestä huolimatta nälkä jo koitti. Ja meillähän oli eväät!

Juhannuksen paluuliikenne

Lohisalaattia ja ruisleipää nautimme Vikajärven taukopaikalla. Äidilläni oli siellä aina tapana käydä termarikahvit ja leipäpala syömässä, kun ajeli pohjoiseen; me on yleensä tyydytty jonkun huoltsikan, Napapiirin Pajakylän tai Rollon keskustan Coffee Housen kahviin ja lohileipään, mutta tänään olin tehnyt meille oikein eväät.

Juhannuksen paluuliikenne-2

Ensi kerralla mennään tuo riippusiltakin!

Juhannuksen paluuliikenne-4

Kuskin vaihto, ja minä harjoittelin uuden kameran käyttöä. Auton ikkunasta valokuvausta. Vähän säälittävää, mutta harjoitteluna moinen touhu menkööt!

Juhannuksen paluuliikenne-5

Ja sitten Pehtoori heittäytyi ihan turistiksi: Vajukoskella on lettukahvila, jonka ohi on ajettu varmasti sata kertaa, koskaan ei ole siellä käyty. Tänään kävimme, emme ajaneet ohi. Mangojäätelö ja hillat sopivat muuten tavattoman hyvin yhteen. Jälkkärikin siis tuli nautittua. 😉 Ja paluu/menoliikenne jatkui. Aurinko ja sininen taivas.

Juhannuksen paluuliikenne-6

Kakslauttasen kohdalla (6 km ennen mökkitietä) jo näin kaunista.

Mökkiydyimme hyvissä ajoin alkuillasta. Pihan siivousta, asettautumista, hiljaisuuden kuuntelua, onko-täällä-sääskiä? -tarkastelua (ei pahasti), saunan lämmitystä, notskillakin tovin istahdimme… Täällä on hyvä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten ”tutkielmani” kulleroista. (Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.) Niitä oli tien varrella enemmän kuin koskaan ennen.

Juhannuksen paluuliikenne-3

Juhannuksen paluuliikenne-7

Kullero

Kullero-2

Historiaa Vanhemmuus

Keskikesän juhla, Suomen lipun päivä

Juhannus kotona-11

Tänään on Suomen lipun päivä. Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. Näin päätettiin 1920-luvulla kun alettiin – vastikään itsenäistyneessä Suomessa – kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella sitä, mitkä päivät ylipäätään olisivat kansallisia liputuspäiviä.

Vuonna 1926 järjestettiin sen ajan ”julkkiksille” kiertokysely siitä, mikä heidän mielestään olisi sopivin Suomen lipun juhlapäivä. 1920-luvun tilanteessa oli tärkeää, ettei päivä olisi poliittisesti värittynyt. Kyselyn jälkeen kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti, ja nyt juhannuspäivän vastaisen yönkin lippu saa liehua (tai levätä) salossa. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.

omenapuu-2

Nyt meidän lippu on laskettu, ja keskikesän juhla alkaa hiljalleen hiipua. Tänään vasta oikein tajusin, että kesäloma on alkanut. Vähemmän touhotusta kuin eilen, – tosin hyvin tänäänkin porukalla syötiin. Perämeren lohesta on nyt tullut minun uusi herkkuni, sille sitten tykötarpeita monen sorttisia, ja jälkkäreitä. Koko ajan taustalla soi Novan juhannuslista.

Juhannus kotona-12

Ja melkein koko ajan paistoi aurinko. Kesältä tuntui. Omenapuut kukassa, rodot kukassa, kesäkukat kukoistavat, nurmi on kaunis vihreä matto – ja sitten vain vähän sääskiä, mutta kylläkin ihan kerroksina männyn siitepölyä.

Juhannus kotona-8

Aamulla lenkillä Meri-Toppilan Teletappikukkuloilla ei ollut ketään muita. Merenrannassa melkein tyven. Tuntui hyvin hyvältä kävellä. Kuvailla. Kuunnella linnunlaulua. Olla lomalla.

Juhannus kotona-9

 

Isovanhemmuus Oulu

City-juhannus

Juhannusaatto.

Vietettiinpä se taas Oulussa, aurinkoisessa Oulussa. Oleellista oli, että perhe oli täällä. Siksi mekin. Lappiin ehtii myöhemminkin.

Pikku perhe, tytär ja Oulusta yksi kaverinsa, joka on meillä ollut usein ennenkin, olivat ruokapöydässä, jossa viihdyimme viisi tuntia. 😉

Sen jälkeen Pehtoori ja tytär tekivät mitä ovat kauan aikoneet: lähtivät käymään yhillä Ykän pubissa. Yhet olivat riittäneet. 😉

 

Juhannus kotona-3

Juhannus kotona-4

Juhannus kotona-5

Juhannus kotona-6

Vähänkö Tahvoa täti kiinnostaa… ensimmäinen kohtaaminen.

Juhannus kotona-7

Nyt on väsy.

Niitä näitä Yliopistoelämää

Publiikissa

Jollei se olisi mitään olisi ollut, niin ei se yhtään liikuttaisi.

Olin tänään publiikissa. Humanistisen tiedekunnan publiikissa, jossa valmistuneet kandidaatit ja maisterit ja pari tohtoriakin saivat todistuksensa. Valmistuminen julkistetaan, virallistetaan, tehdään tiettäväksi juuri publiikissa. Oulun yliopistossa humanisteilla on virallinen publiikkitilaisuus, kaikilla tiedekunnilla ei ole.

HuTk:ssakin vasta vuodesta 1998 lähtien, joten en aikanani päässyt kandi- tai maisteripubliikkiin, kunhan vain hain todistuksen ”tiedekunnasta”, joka vielä silloin oli Torikadulla ihan erillään mistään yliopiston laitoksista tai yksiköistä. Ei ollut juhlapukeutumista yhteiseen juhlaan, ei ystäviä tai vanhempia mukana, ei yleviä puheita, ei kuohuviinikilistelyä, ei valokuvaamista. Mutta tohtoriuduttuani minäkin pääsin publiikkiin, kesäkuussa 2004. Sisareni publiikissa ja muutaman opiskelijan publiikassa olen joskus ollut mukana. Nyt olin erikseen ilmoittautunut tulevaksi mukaan. Sadan valmistuvan joukossa kun oli toistakymmentä ”omiani”, – ja tuntui hyvältä päättää tämä lukukausi Gaudeamus Igituriin, akateemiseen perinteeseen, kevätjuhlaan.

Publiikissa

Työni on ollut opettamista ja ohjaamista, ja sen taustalla olevana tavoitteena on tietysti ollut saada nuoret valmistumaan, – tänään sain nähdä konkreettisesti työni tuloksia. 😉 Nuoria, kauniita, ahkeria, tulevaisuus edessä olevia opiskelijoita. Aurinko paistoi, eikä huoli akateemisesta työttömyydestä saanut varjostaa päivää. Iloa ja valoa oli publiikissa. Kiitoksia puolin ja toisin, haikeutta taas kerran.

Publiikissa-4

Publiikki ei ollut se syy, miksi emme tänään lähteneet ajelemaan mökille, kuten niin usein juhannukseksi teemme. Syy on se, että tyär tulee huomenna Ouluun ja kotikotiin ja pikkuperhe on myös juhannuksen Oulussa, olisi ollut turhan pitkä matka parin päivän vuoksi Tahvon kanssa mökille ajella. Olemme siis kaikki huomenna täällä. Ja nyt minun onkin mentävä jatkamaan mustikkapullien tekemistä. Heti kerralla heittäydyin pullantuoksuiseksi kotiäidiksi kun työt loppuivat. 😀

Yliopistoelämää

Viimeinen taisto

.. tai ehkei nyt ihan niinkään.

Mutta periaatteessa viimeinen ”virallinen” työpäivä oli tänään.

Toki huomennakin käyn Linnanmaalla – kerron sitten…

Ja elokuussakin menen vielä, tekemään papereita, luovuttamaan puhelimen, avaimet, tietokoneeni, loputkin työni, omaopelaiseni, autopaikkani, tenttimappini, loputkin kirjani – mutta tänään oli viimeinen, ainakin periaatteessa tämän (pitkähkön) jakson viimeinen, varsinainen työpäivä.

Viimeinen taisto-5

Ja miten se kahdeksantuntinen kului? – Kahdessa kokouksessa, oppiainekokouksessa ja koulutusneuvostossa. Siinä välissä vihoviimeinen vastaanotto, jolla nyt ei varsinaista ruuhkaa ollut, muutama sentään ilahdutti piipahtaessaan, ja sain viestin joka alkoi näin:

Suunnittelin tulevani käymään tänään viimeisellä vastaanotollasi, mutta tyydyn nyt vain lähettämään viestin. Sitäpäitsi olisin luultavasti heittäytynyt tunteelliseksi, kun nytkin on tippa linssissä.

Ja se jatkui niin, että pistän sen pitkäksi aikaan talteen, ja sen sisällön muistan kauan… Yksi ihanimmista ”jäähyväiskirjeistä”, joita olen näinä viikkoina saanut. Vaikka itse sanonkin niin sellaisen kirjeen jälkeen – ei, ei ole korvaamaton olo -, mutta on olo, että opiskelijat tarvitsevat ”jonkun”. Jonkun, jolta kysyä, jolle kertoa, jonka kanssa jutellessa itse löytää vastaukset kysymyksiinsä ja jota kiinnostaa, mitä kuuluu.

Viimeinen taisto-8

Oppiainekokouksen jälkeen tyhjensin – kylmäverisesti, liekö joskus moista rohkeutta katuen – kymmenen mappia, joiden selkämyksissä luki: Opetuksen kehittäminen, Väikkärin (vir.)paperit, Väestöhistorian perusteet, Kandien arviot, Muistiinpanoja (kolumnit), Julkaistut artikkelit, Selkosilla, … Eikä tehnyt tiukkaakaan. En paljon jäänyt fiilistelemään.

Ennen puolta päivää lähdin kohti kampusrakennuksen toista päätä, jonne olin jo aamulla vienyt jemmaan kakun. Matkalla väitössali: kymppi! Jotenkin herkillä tällaisten asioiden kanssa? Olenko vuosikausiin nähnyt koko salia? No tänään ”déjà – vu” siitä tunteesta, joka oli tuohon saliin kävellessä 22.5.2004 klo 12.15. … Kaikkea sitä.

Viimeinen taisto-2

Yksi kollega sanoi joku viikko sitten, että pitäisi nyt yrittää tehdä kaikkea, mitä en ole aiemmin tehnyt. No tänään sitten tuli taas yksi sellainen ”etappi” suoritetuksi: kävin Unirestan keittiössä ”kokkaamassa”. Eli levittelin mansikat Pinocchio-kakun ympärille.

Viimeinen taisto-4

Viimeiset yliopistoviran viisi tuntia vietin koulutusneuvoston kokouksessa, joten oli mukava viettää se niin, että läsnäolijat söivät tekemääni kakkua. Ja vieläpä tykkäsivät siitä. (Tuo valkoinen läntti vas. alar. on tarkoitettu pähkinäallergikoille, joita ei sitten ollutkaan yhtään. ;))

Kokouksen ”teknisen tauon” aikana hoksasin, jotta ulkona paistaa, ja jo mietin, että jos sittenkin lähtisin kesken, miksi enää mihinkään kokoukseen palaan? – Palasin kuitenkin. Miksihän?

Viimeinen taisto-6

Kotiin palatessa Pehtoori odotti piccolosamppanjan kanssa (ja pelon sekaisin tuntein ”mitä tästä nyt eteenpäin” 😉 ). No, aika näyttää seuraavat siirrot.

Viimeinen taisto

Kohti tulevia haasteita.

Viimeinen taisto-7

Niitä näitä

Elmeri lähti

Toinen ovi auvautuu, toinen sulkeutuu… Näitä juttuja on tässä viime aikoina tuntunut olevan yllin kyllin. Eilenkin yksi sellainen. Eikä ihan pienimmästä päästä.

Eilen Elmeri lähti.

On tässä kevät jo mietitty, mitä sen kanssa tehtäisiin. Tytär ei sitä kaverikseen Helsingin kaksioon halunnut ja me olemme vastaisuudessa yhä enemmän mökillä, reissuissakin ehkä. Ja toisaalta vierashuoneella tullenee olemaan käyttöä, kun tytär Helsingistä käy kotikotona, kun Tahvo alkaa toivon mukaan käydä täällä yökylässä, kun saadaan ehkä pitkämatkalaisia yövieraita… Ja yhdelle pienelle konnulille vierashuoneen käyttö ”terraariona” on ollut melkoisen hassua.

On puskaradion kautta kyselty tietäisikö joku jonkun, joka haluaisi Elmerin, yritettiin netinkin kautta, mutta kun ei ole sirutusta, niin eivät Herppi.net -sivustoille ota edes ilmoitusta. Se on kuitenkin ollut meillä (tyttärellä varsinaisesti) joulusta 2003 lähtien. Ja vaikkei sen kanssa oikein aikaa ole vietettykään, niin on se kuitenkin osa meidän huushollia ollut. Niinpä ajatus nukuttamisesta ei todellakaan tuntunut hyvältä.

MG_8803-514x400

Kunnes sitten pari viikkoa minun läksiäispiknikilläni yksi työkaverini, jota voisi lievästi ottaen sanoa eläinrakkaaksi, kiinnostui Elekusta. Myös miehensä, joka tuli illan lopulla hänkin piipahtamaan meillä, tykkäsi kovasti konnulista ja aikoivat miettiä yön yli, josko kilpurin ottaisivat. Ja seuraavana päivänä jo sanoivat, että ottaisivat mielellään uuden asukin koirien ja akvaarioiden joukkoon kotiinsa.

1-15

Eilen sitten oli Elmerin muuttopäivä, ja minä vähän jo nieleksin kun kamoja pakkailin ja ajelimme toiselle puolen kaupunkia. Mutta kun näimme millainen terra Elmeri Konradille oli valmistumassa ja kuuntelimme, kuinka paljon uudet ”ottovanhemmat” kilpurin hoidosta ja elämänmenosta tiesivät, saatoimme hyvillä mielin konnan uuteen kotiin jättää. Melkein täysikäinenhän (about 15 – 16 v) tämäkin muuttaja lähtiessään oli, joten ei auta enää roikkua kiinni. 😉

Täällä on Elmerin vaiherikkaan tähänastisen elämän tarina. Ja tässä videoklippi viime kesältä.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Viinejä maisteltua

Virtuaaliviinipruuvi kakkosessa oli kaksi italaista, kohtuuhintaista viiniä, joista Passimo on tämän kevään tulokkaita Alkon hyllyillä ja Mezzacorona on ollut siellä kauan.

Viiniasiaa

Mezzacorona on 100 prosenttinen gewurztraminer-rypäleestä tehty viini. Rypäle on yleensä (Saksassa ja Ranskan Alsacessa tuotettuna) aika mausteinen, liki parfyyminen, – hyvässä ja pahassa, mutta tässä viinissä rypäleen ominaispiirre ei ole kovin voimakas. Tosin erottuu italialaisista Trebbiano tai Pinot Grigio -viineistä täyteläisyydellään. Ja minusta tämä sopii erinomaisen hyvin aasialaisen ruoan kanssa. Kiinalaiset hapanimelät wokit tai thaimaalaiset nuudelikeitot pitävät tästä viinistä. Minun mielestäni ainakin. Poikkeuksellisen hapottomalta tuo viini kyllä eilen maistellessa tuntui. Vähän lässähtänyt?

Viiniasiaa-2

Entäs sitten Passimo? Yhdeksän euron viiniksi se on kyllä hyvä. Me molemmat löysimme tuoksusta kirsikkaa, itse asiassa kirsikan kivien tuoksua ;)!, ja muutenkin se tuoksu eteläiseltä Italialta, lämpimältä, maanläheiseltä. Maussa on lämpöä ja makeutta, ei kuitenkaan niin paljon (ei liikaa) niin kuin joissakin apassimento-menetelmällä tehdyissä viineissä on. Sopii kesän buffet-pöytiin, grillin äärelle ja vaikka pizzaviiniksi. Ei suuria tunteita, mutta kelpo viini.

Juhannusjuhliin tai muutoin vain kesän juhlaviin ruokahetkiin tässä vielä pari muutakin vinkkiä. Ainakin Oulun Stockan Alkossa oli toista punaista apulialaista viiniä, josta olen ennenkin maininnut: Wanted Zin.  Toinen tilausvalikoiman tuote, jota kuitenkin oli sitäkin hyllyssä, on prosecco Perlage Sgàjo. Ja tilausvalikoimaa on kyllä helppo ja hyvä käyttääkin, jollei omassa Alkossa satu mieluisia olemaan.