Näitä nettisaitteja eilen illalla kovasti tarkkailin samalla kun lasten kanssa chattailin.
Yhdeksän jälkeen sitten revontulet realisoituivat myös livenä meidän mökkipihalla. Siellä minä heiluin kameran ja jalustan kanssa pitkän tovin, ja ennen kymmentä lähdettiin vielä käymään autolla Kaunispäällä.
Klikkaa isommaksi.
Tästä seuraavasta kuvasta Juniori, joka on erikoistunut yö-, revontuli-, timelapse-, tähtitaivas-, linnunratakuvaukseen, sanoi, että tuossa minunkin kuvassani näkyy linnunrata: tuossa revontulten oikealla puolella, tiheä tähtiketju. Enpä ennen ole Milky Waytä onnistunut valottamaan, – nytkin vahingossa.
Kaunispäällä oli jo aika kylmä, ja sitten … Kaunispään huipun Huippu-ravintolassa oli muutama sata ranskalaista, joita viisi bussia tulivat juuri silloin kymmeneltä hakemaan: ei siinä mitään: turismi ja bussiliikenne ovat ok, mutta pikkusen häiritsivät minun revontulikuvaamistani nuo tulevat ja menevät dösät. Toisaalta, – jo ne reposet olivat heikkenemässäkin.
Iltaulkoilun jälkeen yöuni parempaa kuin aikoihin: yhdeksän tuntia syvää, levollista unta. Mökkielämä rulettaa.
Koskapa pakkasmittari aamulla näytti aika hurjia lukemia,
päätin, että tänään olisi toimitustyöpäivä: levitin Laanilan historia -paperit pirtin pöydälle ja pääsin jo hyvään vauhtiin, kun Pehtoori palatessaan kyliltä auton tankkausreissulta ilmoitti: ”Jos haluat kuvata komeita pilviä, niin kannattaa lähteä ulos nyt.”
– Minähän uskoin, vedin villasilkkialusvaatteita, jumpperia, toppaa ja untuvaa ylle, kannoin kameralaukun ja jalustan autoon ja huristelin taas pohjoiseen. Eihän siellä niin kylmä ollutkaan. Mutta taivas oli täynnä purppuraa, botticellin pastilleja, tulen lieskoja, sinisen harmaita sävyjä. Ihan huikeaa. Pari tuntia ja pari sataa otosta melko sujuvasti, melko nopeasti.
Oikeastaan olisi tehnyt mieli mäkeenkin – menin sitten kuitenkin iltapäivän sinisenä hetkenä hiihtämään…
Pakkanen kun laski iltapäivällä kymmeneen asteeseen, eikä se näillä leveysasteilla ole pakkanen eikä mikään.
Auringonlaskun ratsastajat
Talo nousevan auringon…
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tomafoin monet jo tuntevatkin: se on meidän mökkitonttu, joka on nyt vanhemmiten käynyt aika mukavuudenhaluiseksi: pysyttelee sisällä, lämpimässä. Vaikka hänellä on kyllä menneisyydessä kuuluisat vaiheensa: Tomafoi kun on ollut Saariselän Sanomissakin, – melkein kansikuvatonttuna. 😉
Tässä on kuva sen nuoruusvuosilta, jolloin se lähti vielä rohkeasti tunthuriin.
Kaunista on! Ei käy kieltäminen. Olisihan tuolla itselläkin saattanut rullallinen filmiä kulua, jos ….
Kylläpä vaan Pehtoori hyvin teki, kun vinkkasi pilvistä. Lumoavan kaunista! Nauttikaa Lapin levollisesta olosta!
Valtakunnallisissa uutisissa usein mainitaan, kun kaamosaika pohjoisessa alkaa. Lähes järjestään kuvituksena on sellaisia harmaita maisemia, joista mikään muoto ei oikein erotu (tai ainakin niissä kuvissa, joita itse useinmiten olen nähnyt). Miksi kuvituksena ei voisi olla enemmän sinun kuviesi kaltaisia otoksia? Toki kaamokseen liittyy sitä harmauttakin, mutta eihän se koko totuus ole. Miksi monet (muut kuin pohjoisessa asuvat?) haluavat nähdä kaamoksen pimeänä? Kuvistasi voi hyvin todeta, että maiseman valot ja värit (onko muuten Marcel Minnaertin samanniminen teos tuttu?) ovat hyvinkin ei-harmaat.
Paljon mielessä pyöriviä kysymyksiä heti näin aamutuimaan. 😀
Kaunista on nytkin, vaikka taivas on pilvessä. Yöllä on satanut uuden puuterin (joka peittää mökin pihassa minun lumilingolla aikaansaamani laikut), on sininen hetki, ja nytkin muodot, valot ja varjot erottuvat.
Onkohan se niinkin että kauneus on katsojan silmässä, on nähtävä se. Haluttava nähdä?
Marcel Minnaert ei ole tuttu, mutta pitääpä tutustua. Kuulostaa hyvinkin tutustumisen arvoiselta.
Valtakunnalliseen säätiedottamiseen olen taas koettanut vaikuttaa; lähetin eilen pari kuvaa, josko tänään näkyisivät. Onhan siellä tänä vuonna ollutkin jo kolme minun ottamaani VÄRIkuvaa ”pimeästä” Lapista. 🙂
Monille käy kuten Tomafoille: heistä tulee mukavuudenhaluisia. Ja jos katsoo kaamoksen aikaan ulos kirkkaasti valaistusta huoneesta, ulkona näkyy vain pimeää.
Näinhän se on Katri H., ja ihan ymmärrettävää. Silloin voi laittaa takkaan tulen, sytytellä kynttilöitä ja nauttia sisällä olosta.
Upeita reposia ja maisemia. Pitäisköhän itsekin hommata mökki Lapista… 🙂
Pasi, kyllä täällä kuvattavaa riittää. Ja muutenkin hienoa täällä on. 🙂