Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun mökin ovet oli suljettava ja aihkille hyvästit sanottava. Lähdön kanssa kipuilua helpotti tieto, että jo pian tullaan uudelleen.
Koko matkan Rovaniemelle asti pyrytti, välillä oikein sakeastikin. Istuin läppäri sylissä ja etsin joululahjavihjeitä, chattailin nuorison kanssa, vähän historiaprojektiakin työstin. Rollossa, Napapiirillä kävimme lohileivillä melkoisen väenpaljouden keskellä. Pukin pajalla kävi melkoinen kuhina.
Britit pohtimassa millaisen porontaljan ostaisivat!
Rovaniemen jälkeenkin jäin kakkospaikalle, Pehtoori ajamaan. Ja onneksi niin. Kemijoen sillalla meni autosta rengas. Puhki. Pam.
Ajettiin ulos motarilta, Keminmaan ST1 -kylmäaseman pihalle. Ei muuta kuin tyhjentämään paksia, ja etsimään vararengasta. Kyllähän se onneksi autossa oli – ei kuulemma nykyautoissa aina ole (enpä tuotakaan tiennyt). Ja oli pieni tunkkikin. Yritin olla assistenttina, ja tarkkaavaisesti katsoa, miten rengas vaihdetaan. Kerran onnikkakuskiuran alkuvaiheessa ihan kokeeksi halusin kokeilla, miten se tapahtuu, ja silloin tein renkaan vaihdon harjoitusluontoisesti (henkilöautoon luonnollisesti), mutta eipä ole tullut sen jälkeen kokeiltua. Kesällä 1997 Italian reissulla meiltä meni rengas yhden jos toisenkin kerran, mutta silloin Pehtoori vaihteli niitä ja minä huolsin sillä aikaa pieniä lapsia.
No niin, siis tänään iltapäivän hämärtyessä, onneksi ei kauhean kylmässä, renkaanvaihto oli hyvällä alulla, kunnes tunkki luiskahti liukkaalla jäällä ja jäi jumiin auton alle. Hitto!
Muutama puhelinsoitto, ja puolen tunnin odottelu, ja rengasliikkeen paku kaarsi auton vierelle, mukavan näköinen, ei-niin-kovin-nuori Manoliton näköinen, mukava mies tuli ja vaihtoi meille vararenkaan. That´s it! Isohko repeämä oli uudessa renkaassa, ”joku metallisiru varmaan repinyt”….. arveltiin miehissä, minä tomerana mukana kommentoimassa: ”… niin varmaan oliki, metallisiru tai joku muu rautainen… ” . 🙂
Onneksi ei sattunut mitään. Osaisinkohan nyt vaihtaa renkaan? Ehkä. Toivottavasti ei tarvitse koskaan ryhtyä kokeilemaan.
Pikku haverista huolimatta oltiin kotona niin ajoissa, että ehdimme tunnin kotipyrähdyksen jälkeen viinikerhon ”pikkujouluihin”, jotka poikkeuksellisesti (sairaustapauksen vuoksi) pidettiinkin ravintolassa; pizzatreffit Cantinassa.
Joulukalenterissa Joulupukin pajakylän humusta tähti…
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
