Nyt kun kolmas lähiopetusjakso VAT-koulutuksessa täällä Torniossa on menossa, voin todeta, etten koskaan ole ottanut niin huonoja kuvia kuin nykyisin. Eikä tämä tunne suinkaan johdu vain ja ainoastaan siitä, että tänään on saatu etätehtävistä palautetta, vaan myös siitä, että olen oppinut edes vähän näkemään, mikä kuvissani on pielessä, mitä niistä puuttuu, mitä niissä on liikaa… Olen jo vähän oppinut siitä, mikä tekee kuvasta hyvän.
Tänne oppimiseen, porukkaan, koulutukseen uppoaa merkillisesti heti kun tulee, mihin ehkä osansa on silläkin, että näille lähiopetusjaksoille lähtee pois kotoa. Asuu motellissa, syö ICAsta ostettua ”retki”einestä yksikseen yhdeksän aikaan illalla motellin pienessä huoneessa. Mutta sehän on niin, että nautin kovasti tästä yksinolostakin.
Huomiseksi suunnittelevat (nuoremmat) pikkujouluja, suoraan koulusta (joka päättyy iltaseitsemältä) illanviettoon. Saapa nähdä, lähteekö porukan vanhin (it´s me!!) mukaan… No kun ei ole ollut opiskelijapikkujouluja niin …. no katsotaan nyt.
No mutta palatakseni vielä tämän päivän koulutukseen: ei tullut ihan niin paljon turpaan kuin viime kerralla kirkkokuvista. Mielenkiintoista oli se, että kun meidän piti tehdä kaksi kuvasarjaa – toinen oli ”urbaani maisema” ja ”toinen vapaavalintainen miljöö” – ajattelin itse onnistuneeni PALJON enemmän miljöökuvissa, mutta sikäli kuin ymmärsin oikein, niin urbaani maisema´´ sai sittenkin vähemmän kriittisiä kommentteja.
Jos/kun kiinnostaa, olen tehnyt kaikista koulutehtävistäni portfolio-kansion kuvasivustolleni. http://satokangas.kuvat.fi/kuvat/VAT+Valokuvausopinnot/
Siellä on viikkotehtävät, etätehtävät (joita siis tänään käsiteltiin) ja koulutehtävät (joita on taas huomenna (vesisateessa?) tiedossa). Käykäähän katselmassa, ja kommentoimassa! Alan sietää palautetta. 😉 Olenhan käynyt tätä ennen jo ainakin puolen tusinaa valokuvauskurssia, joissa kaikissa on saanut palautetta kuvaamisestaan, eikä se ole niin helppoa niellä sitä, mutta siedettävä se on. Siis antakaa tulla vain: opikseni se on! Hyvillä mielin kuitenkin.
Joulukalenterikuvaksi oli tarkoitus lähteä kuvailemaan Haaparannan joulukatua, mutta enpäs jaksanut. Joulukatukuva tähän kuitenkin. Tämä on kahden viikon takaa…
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Uskon, että jokaiselle valokuvauksen opiskelijalle tulee jossain välissä tuskainen ”ahaa-elämys”, kun huomaa kuinka paljon paremmin aikaisemmin hyviksi luullut kuvat olisi voinut ottaa ja mikä niissä on pielessä. Se on ihan luonnollista. Kameraseurojen ja valokuvauskerhojen kuvailloissa kukaan ei halua antaa negatiivista palautetta, rakentavaa tulee toki välillä, ja niin tulee helposti harhakäsitys siitä, että tekee vain oikeita asioita. Negatiivisen palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta siinä voi tosiaan kehittyä.
Mielestäni kuvaat selkeästi keskimääräistä bloggaria paremmin, siksipä näitä sinun kuvia jaksaa katsella. Olen silti huomaavani selkeää kehitystä kuvissasi jo nyt, vaikka teillä on ollut vasta kolme lähiopetusviikonloppua.
Kehittymiseeni on parikin syytä (koulutuksen lisäksi tietysti): kalibroin tietokoneen näytön. Minun kuvieni liiallinen tummuus on ainakin korjaantumassa sen ansiosta. Ja sitten toinen syy on se, että minä nyt olen oikeasti OTTANUT kuvia, en vain räpsinyt kuvittaakseni päivän postausta. Teen niiden onnistumiseksi töitä.
Siis tietoisesti teen ja mietin, kokeilen ja opettelen, miten kuvasta tulisi hyvä. Hyviä kuvia oppii ottamaan vain kuvaamalla.
Tässä on ihan sama mitä itse opiskelijoille vuosikausia selitin: vain palautteen kautta voi oppia. Tieteellinen tutkimus on myös keskustelua, palautteen saamista. Se tekee kirjoittamisesta, analyysistä tutkimusta. Vain kirjoittamalla oppii kirjoittamaan.
Juuri noin. Pelkästään räpsimällä ei opi mitään. Pitää miettiä ennen kuvaamista miten kuvan ottaa ja jälkikäteen miten sen olisi vonut ottaa vielä paremmin.
Kalibrointikin on varmasti osaltaan auttanut, kuvissasi nyt selvästi enemmän valoa. Yökuvissakin. 🙂