Kaamos on kaunis!

Kaamos. Sehän se täällä Koilliskairassa, Saariselällä, nyt on. Ja ennakkokäsitys siitä ihmisillä on, että on tavattoman pimeää ja ankeaa, harmaata ja synkkää. Olen ennenkin urputtanut tätä käsitystä vastaan, sillä täällä on valoa – ja iloa! – enemmän kuin etelämpänä.

Herätessäni puoli kuudelta, kuten marras-joulukuussa tapana on ( 🙂 ), oli uni karannut ihan kokonaan. Päätin, että tänään en laita kelloa käteen, en katso sitä ja että en todellakaan välitä siitä. No aika hyvin tuo päätös on pitänyt, mutta se on kyllä sitten tarkoittanut sitä, että totisesti en tiedä, mikä kellonaika on. Eikä päivänvalostakaan sitä voi oikein päätellä. Mutta ei täällä mikään pimeä, eikä ainakaan synkeää, ole! Tai siis tietysti nyt jo on pimeä, mutta päivällä on valoisaa, ja taivaalla on hienoja valoja, värejä.

Nämäkin kuvat paranevat olennaisesti kun klikkaat isommiksi.

Kävimme Kaunispään huipulla: yläkuva on luoteeseen, Magneettimäki on horisontin takana. Ja alakuva on kohti etelää.

Niin, – aurinko ei tosiaankaan nouse, mutta kyllä se valaisee! Maiseman väri riippuu siitä, mihin suuntaan katsoo. Tämä kaamoksen aika on täällä Napapiirin pohjoispuolella todella kaunista aikaa. Tänään kun oli vielä juuri sopiva muutaman asteen pakkanen, oli ulkoilu mitä miellyttävintä. Minkä olivat hoksanneet myös tänne tulleet turistit: harvoin näkee Saariselän keskustaa niin täynnä busseja ja ulkomaalaisia kuin tänään.

Kauppareissua ennen olin lumilinkoillut mökkipihan ja kulun vedenottopaikalle. Vielä lopuksi siistinyt kolalla, lapiolla ja harjalla. Kyllä siihen aamupäivä kului. Pehtoori kävi jo hiihtämässäkin. Minäkin sitten huomenna.

Vähän kuvamuokkailin tuota joulukalenterin kuvassa olevaa mökkiä, ja näytin Pehtoorille. Kyseli, että ”mistä muka tuommoinen valo tuohon mökkiin tulee?” – Muka? Tietysti joulunaikana mökeissä on lumousvaloa. Ei kuulu kysellä, mistä se tulee. Se on. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~