Piparimuruja pöydillä, konvehtipapereita kulhoissa, rusina- ja manteliskoolien pohjat jo näkyvissä, pöytään nostamani jälkiruokatarjotin ei enää aiheuta erityistä innostusta, puheensorina jo verkkaisempaa … Joulu jo hiipuu. Levolliselta tuntuu silti.
Nuoret ovat erikseen ja yhdessä kiertäneet mummuloita, anoppiloita, kummilapsiaan ja illansuussa palautuivat Rantapellon ruokapöydän ympärille.
Ja jouluruukun, kalkkunan ja salaatin ja muutamien ”saidereiden” jälkeen oli aika keskittyä olennaiseen: Aapeli on kaiken keskipiste.
Eipä tänäänkään paljon muuta sitten. Noh, aamulla tyttären kanssa pitkähkö lenkki kurjassa kelissä – tai siis oli ikävän näköistä, viheliäinen tuuli, liukasta. Mutta mehän ei vähällä periksi annettu. Kuten nykyisin kuuluu ilmoitella: alkaa olla tämä joulu taputeltu.