Milloin minusta on tällainen pimeässä kuvaaja tullut? – Tietysti Valoa Oulu -festivaali vetää valon luo, ja ne syttyvät vasta kun on pimeä. Siis tänäänkin liki kolme tuntia kiertelemässä torinrannassa, kaupungilla, Tuirassa, padon juurella.
Vaikka kuinka asianmukaisesti olin pukeutunut, niin sen verran kotiin tullessa kuitenkin paleli, että mukillisen glögiä sallin itselleni. Ei, tämä ei ole glögikauden aloitus. Blossan vuosikertaglögi on tullut avatuksi jo mökillä syyslomalla.
Kuitenkin perinteinen glögimaaottelu (Blossa vastaan Loimu) on vielä pitämättä. Kyselenpä nyt teidän mielipidettä, hyvät blogivieraat/ystävät. Tässä linkit Alkon sivuille: Blossa ja Loimu. Kummasta pidät enemmän, vai oletko löytänyt jonkun oman suosikkisi? Pidän kyselyä auki 15.12. asti ja sen jälkeen alkuviikosta on tarkoitus julkaista perinteiset jouluviinisuositukseni, joten olisi mukava saada ”yleisön suosikki” mukaan suosituksiin. 😉
Minulla on jo vahva mielipide toisesta, toinen on avaamatta, mutta en kerro vielä.
Pitkään aikaan (kesäkuun jälkeen) ei ole täällä blogissa ollut virtuaalipruuvia. Olisiko viikonloppuna sen aika? Toinen taistingiin valitsemani on australialainen jouluviini, Cabernet Sauvignon, jota pitäisi olla melkein jokaisessa Alkossa. Sitä me emme ole testanneet, mutta Adam Pinot Gris on meillä ollut kalan kanssa jo muutaman kerran, mikä kertoo siitä, että me pidimme siitä aika lailla.
Laittelen sunnuntai-iltana meidän kommentit noista, laitelkaahan tekin makukokemuksia julki kommenteissa.
Kaikkien joko viinejä tai glögejä kommentoineiden kesken arvon
yhden ensi vuoden Oulu kuvissa -kalenterin!
Loimua on iltakuvissakin!
Adam Pinot Gris’tä olen minäkin nauttinut useamman kerran ja hyväksi havainnut. Noista glögeistä vei tänä vuonna minulla Blossa 15 voiton; Loimu oli liian makeaa. Yksi aiempien vuosien suosikeista eli Snälleröd ei näy olevan valikoimissa tänä vuonna.
Kiitos, Satu kommentista! Olet mukana arvonnassa. Ja kiitos vinkistä: Snälleröd on meille tuntematon, mutta kun viikon päästä taas olen tuolla Systembolagetin naapurissa majoittuneena, niin taidanpa kokeeksi ostaa tuota… 😉
Pitää jossain vaiheessa ainakin yrittää maistella noita mainitsemiasi glögejä. Kokemus on vain meillä osoittanut, että joka vuosi osa niistä jää juomatta.
Annoit kyllä sikäli hyvän vinkin, että nyt voin lähteä lenkille, tai kuvaamaan ihan vain voidakseni ottaa vaikkapa lasillinen-pari hehkuviinillä terästettyä glögiä.
Lenkillä on kyllä tullut käytyä, mutta kuvaaminen on ollut ihan retuperällä minullakin, joka muka pidän marraskuuta kuvausmielessä yhtenä lempikuukautena. Osittain se kai johtuu siitä, että töistä lähtiessä on jo hieman ”liian” pimeää. Esim. tänään olisi ollut todella hyvä valaistus siinä klo 14 aikoihin.
Kumpaakaan glögiä en vielä ole maistellut, joskin jo etukäteen voisin uumoilla että kumpikaan ei ihan täysin natsaa omaan makuuni. Niin on ollut jo monen monta vuotta. Mutta eiköhän ne tule joka tapauksessa taas testattua, varsinkin kun Alko on tänä vuonna päättänyt jättää parhaimman glögin (norjalainen Herrgårds Glögg Spetsad med Whisky) pois valikoimista. Kolealla ilmalla ulkoilut kun eivät ole mihinkään katoamassa…
Tosin kylmän lenkin jälkeen mikään ei voita irish coffeeta. 😉
Jarin, kamera on oikein hyvä ulkoiluttaja. Minun lenkeilläni vauhti ei (useinkaan) ole niin reipas, etteikö voisi kameraa pitää mukana. Ja minunhan on ”pakko” kuvailla: kaksikin etätehtävää ensi viikoksi vaativat ulkona kuvaamista joten monta asiaa yhdistyvät hyvin.
Entä jos sinäkin ensi viikon viikkohaasteeseen haastat itsesi ottamaan uuden kuvan; silloin on ”pakko” valottaa. 😉
Glögeistä: se toinen, joka me on jo testattu, on niin hyvää, että tuskin jää juomatta. Meilläkin on joskus jäänyt glögipullon pohjia; niistä saa hyvä liemen uuniomenoille. Loppiaisen vakijälkkäri. 😉
Erja, viskiglögiä? Jo ajatuksena vierastan kovasti. Viski ja konjakki kun ovat sellaisia joita en pysty juomaan. No hyvä on viskiä irish coffeessa. Kerran talvessa.
Mutta sinäkin jo tällä kommentilla mukana arvonnassa. Silti kannattaa testata.
Ja virtuaaliviinit. Sinulle valkkarin ystävä uskoisin tuon Pinot Grisin maistuvan. 😉 Viikonloppua.
Viski glögissä: toiset tykkää, useimmat ei. Aika lailla yksikseni olen aina saanut joulunpyhinä pullon nautiskella. 😀 Mutta koska tuota ei ole tänä vuonna saatavilla, tulee nuo perinteisemmätkin versiot toki maisteltua.
Valkkarivinkki meni jo aiemmin muistiin. Kiitos! Tälle viikonlopulle en välttämättä ehdi testata, mutta toivottavasti lähiaikoina kuitenkin. Yritän yhä sillä saralla ostotottumuksia laajentaa. 😉
Erja, vaikuttaako tutkimusaihe? Siis siihen, että olet oppinut viskin makua sietämään (tai jopa pitämään 🙂 )? Oletko assimiloitunut kulttuuriin sen tutkijana niin syvästi, että olet myös makumaailmaan ”uponnut”?
Tiedätkös, olen itsekin joskus miettinyt tuota asiaa: tutkin koska kulttuuri kiinnosti, ja koska tutkin, kulttuuri kiinnostaa laajemmin. Jonkin sortin muna/kana -ilmiö siis. Viskin ”makuun” tosin pääsin aikoinaan ystäväni kautta, joka tiesi kahvimieltymyksestäni ja arveli eräänä pakkasiltana että irish coffee voisi maistua minulle. Ja maistuihan se. Tuolloin ei vielä tainnut olla tietoa tulevasta tutkimussuunnasta… Mutta ehkäpä ei ole pelkkää sattumaa, että myös Baileys kuuluu suosikkeihini. 😀
Ajan (ja tiedon) myötä makunystyrät alkoivat miettiä, että mihin muuhun viskin maku voisi sopia. Raakana en sitä juurikaan käytä, vaan yleensä se on ”terävöittämässä” jotain makeaa. Ja saapa siitä ns. ruokaherkkujakin: tämä http://www.bbc.co.uk/food/recipes/whisky_and_chilli_tiger_72921 on ihan ehdoton lemppari.
Onpas mielenkiintoinen resepti! Kiitos siitä, – jossain kaapin perällä vuosikausia lymynnyt viski taitaa tulla hyödynnetyksi!
Luulen, että kun tutkimuksessaan uppoutuu jonkin maan tai yhteisön kulttuuriin on väistämätöntä, että ainakin testaa sen tapoja, ruokia, juomia. Muistanpa jo 1980-luvun alusta, kuinka gradua tehdessäni kokeilin intialaisia mausteita ruoanlaitossa, vaikkei Suomessa mitään ”etnisiä” keittiöitä silloin harrastettukaan ..