Junat kuviin

Minulla on kymmeniä, satoja kuvia junista. Ja ne kaikki on otettu tällä viikolla. Olen ollut radanvarressa aamukahdeksalta, kun Oulu – Kemi -juna menee ohi, ja ennen puolta päivää, jolloin Kemistä tulee juna Ouluun. Iltakuuden junalla olen ollut melkein jokailta, ja myöhäisillä junillakin kävin toissailtana. Muutamina päivinä olen ajoittanut lenkin tai kauppa- tms. reissun siten, että olen ollut joko Rajakylässä tai tuossa pappilan kentän ja radan välisessä vitikossa kameran kanssa odottamassa kun juna porhaltaa ohi, about 138 km/h.

Olen löytänyt netistä ”Junat kartalla” -palvelun ja myös puhelimeen ladannut samannimisen appsin. Sen avulla näkee junien reaaliaikaisen kulun. Ja nopeuden! Kikkaamalla noita vihreitä palleroita (= junia) näkee nopeuden. Jänskää on.

Miksikö? – No kun minä kun harjoittelen liikkeen kuvaamista. Onhan näitä liikekuvia ennenkin otettu, yhdelle valokuvauskurssille kuvasin laskettelijoita Saariselällä, toiselle busseja Tuiran silloilla. Liike pitää näkyä kuvassa ja sen pitää olla pysäytettynä. Panoroinniksi sanotaan kun kameralla seurataan liikkuvaa kohdetta, jotta se saataisiin terävänä kuvaan. Siis periaatteessa pitäisi osata. Ja osaankin, mutta sitten kun keksin, että pistetään nyt oikein kunnolla haastetta näihin, niin valitsin sitten hirmunopeasti liikkuvan junan, ja sitten vielä kuningasideana, että toinen pitää olla kuvattuna pimeällä. Ettei kävisi liian helpoksi. Eikä ole käynyt!

En tiedä, olenko koskaan oppinut  – yrittäessäni kuvata jotain tiettyä aihetta – valokuvaamisesta niin paljon kuin tällä viikolla tuolla ratavarren pusikoissa ja penkereillä junia odotellessa ja kuvatessa.

Jos kuvaa laskettelijoita niitä tulee rinnettä alas koko ajan. Tunnissa voit koettaa ainakin viittäkymmentä kuvaa. Jos kuvaa autoja, niin vilkasliikenteisellä tiellä kuvattavien virta on jatkuva, keskeytyksetön. Jos kohteesi on vaikka koira, voit pistää sen juoksemaan kerta toisensa jälkeen kamerasi ohi, jotta saat siitä kunnon kuvan. Voit välillä katsoa kameran näytöltä, oliko asetukset ok. Voit koettaa, pitäisikö aukkoa sittenkin suurentaa, sulkimen nopeutta hidastaa tai mitenhän homma toimisi jos isoarvoa muuttaisi pienemmäksi?

Mutta toistasataa kilometriä tunnissa ohikiitävän junan kanssa nuo toistot ovat vähän vaativampia! Ehdit ottaa muutaman otoksen ja toivoa parasta! Kotona koneella näet, että ei sittenkään näin. Ja sitten saattaa olla taustassa onkin jotain ihan tyhmästi, mitä et hoksannut keskittyessäsi tähtäämään junan keulaan. Ei muuta kuin odottamaan seuraavaa junaa.

Luulen että nuo veturikuskit jo puhuvat meitsistä. Joka päivä siellä olen ollut, kameran kanssa vaanimassa. Ja varmasti radanvarressa olevissa taloissa jo ihmetellään tyyppiä, joka jatkuvasti käy junia katsomassa: itsemurhakandidaatti? Pommiattentaattia suunnitteleva? Enkä voi edes iloisesti vilkuttaa, kun pitää keskittyä kuvaamaan.

Koskapa noissa edellisissä ei vielä ole ihan sitä, mitä olen tavoittelemassa, on lähdettävä iltajunille. IC866 on jo Simossa, ja IC249 pian Oulussa, josta lähtee puoliyhdeksältä pohjoiseen.

Kuvauspaikalta suoraan lentokentälle: tyär tulee piipahtamaan kotikotiin.