Ensimmäinen adventti, ja maa on paljas. Lämpöasteita. Silti halusin joulua kohti jo mennä.
Aamupäivän lenkillä soi mielessä – ilman nappikuulokkeita – Valot pimeyden reunoilla. Minä se aina vaan tykkään Apulannasta. Vaikkei ehkä kuuluisi – tässä iässä.
Sitten tänään … Paitsi että nuoripari (ja Aapeli tietysti) tulivat syömäään, saatiin sisareni ruokapöydän ääreen, mikä oli minulle hyvä syy tehdä vähän enemmän, vähän parempaa kuin tavallisena sunnuntaina. Alkuun eilisen possunfileen jämät (alla) ja Västerbottenin piirakan yksi uusi versio (joka on syntisen hyvää!)
Pääruokana jotain niin proosallista kuin sisäfilepihviä, punaviinikastiketta ja uunijuureksia. Yksinkertainen on parasta. Kauppahallin Lihamestarilta erinomaiset pihvit ja sitten pientä piperrystä noiden juuresten kanssa (hunajaa ei saa unohtaa, – tuli mieleen, että jos joulunakin lanttulaatikon korvaisin uunilantuilla?).
Osanhan tämän päivän tarjottavista tein jo eilen, mm. hillapannacotta, joka tänään oli vielä parempaa kuin eilen (siis kannattaa tehdä päivää ennen). Sitten se varsinainen, The Jälkiruoka. Ohjeen olen poiminut Hesarin Ruokatorstaista aika päiviä sitten … enkä sitten nytkään tehnyt ihan alkuperäisohjeen mukaan, mutta tässä minun versioni. Jonka onnistumista itse kyseenalaistin loppumetreille asti, mutta hyväksi sitä pöytäseurue kehui, ja tykkäsin kyllä lopulta itsekin.
Omenaterriini ja muscovadojäätelö
Terriini:
2 Granny Smith -omenaa
1 dl Loimu-glögiä
3 dl omenamehua
3 rkl sokeria
pari kanelitankoa, ½ tl kardemummaa
3 liivatelehteä
Kuori omenat, poista kota ja leikkaa omenat lohkoiksi. Kuumenna omenamehu, mausteet, glögi ja sokeri.
Lisää joukkoon omenat, hauduta varovasti noin 10 minuuttia, kunnes omenat pehmenevät hieman. Varo, etteivät omenat hajoa. Poista omenat liemestä ja anna jäähtyä. Laita liivatelehdet kylmään veteen.
Siivilöi omenalientä 2 desilitraa. Kuumenna liemi ja liuota siihen kuiviksi puristetut liivatteet.
Vuoraa terriinivuoan (ihan tavallinen leipävuoka minulla oli) pohja kelmulla. Nostele omenat vuokaan, kaada päälle liivate-omenaliemi. Anna hyytyä muutaman tunnin ajan viileässä.
Muscovadojäätelö:
noin 3 dl vaniljajäätelöä
3 rkl muscovadosokeria
Anna jäätelön hieman pehmetä. Sekoita muscovadosokeri jäätelön joukkoon. Pistaarirouhe ohessa maistui hyvälle.
Terriini vaatiin ehdottomasti tuon jätskin seurakseen. Tai edes Aino- tai Mövenpick -jätskin. Mutta jotain pitää olla ohessa.
Viiniäkin oli pöydässä. Viikonlopun virtuaalitaistingin viinit on nyt maisteltu. Ja? Ensinnäkin valkoinen Adam Pinot Gris tiedettiinkin erinomaiseksi, siinä on hedelmäisyyttä, helpoutta, mutta myös karaktääriä, voimaa ja se kyllä pärjää varmasti monien ruokien kumppanina. Ei ole mikään ”lipittelyviini” vaan vaatii ruokaa seurakseen.
Ja sitten tuo eilen testattu australialainen Gabernet Sauvignon. Hinta-laatu-suhteeltaan vallan kelpo viini, ja jos joulupöydässä on kinkku laatikoineen niin tämä ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Terve, tasapainoinen, ei mitään epämiellyttäviä makuja, ei napsumista hampaissa, ei raaka eikä etikkainen. Perus-cabernet, jossa ei huomauttamista, ei edes hinnassa (alle kympin), mutta … mutta ei se kyllä mitään suuria (myönteisiä) tunteitakaan herättänyt. Tuskin jää makumuistiin pitkäksi aikaa; ei hyvässä eikä pahassa. Vähän hengetön se on. Mutta esimerkiksi joulun buffet-pöytään oikein hyvä valinta.
Perheessämme on tietysti ilolla otettu vastaan tällainen (Kauppalehden!!) uutisoima asia; http://www.kauppalehti.fi/uutiset/patkiiko-muisti-juo-samppanjaa/ziM6CsZH Tyär onkin jo kohta vuoden ollut Kauppalehdellä töissä, joten ei ihme, että näin vakuuttavia uutisia sieltä tulee.
~~~~~~~~~~~~
Uusi valokuvaamisen viikkohaaste on julkistettu. Nämä viikkohaasteiden aiheet ovat meidän ”vattilaisten” vuorollaan antamia aiheita. Minun vuoroni on vuoden vaihteessa; taidan jo tietää aiheen, en kerro vielä. Tällä viikolla aiheen antovuorossa on porukkamme kuopuksen (luulisin) antama aihe ja se kuuluu näin: ”Henkilökohtainen. Vapaasti tulkiten, esim. jokin itselle tärkeä henkilökohtainen konkreettinen asia (ihminen / esine / eläin / jne.) tai vaikka luonteenpiirre kuvattuna.”
Minä tykkään kovasti aiheesta. Ei tuhannen vaikea, mutta vaatii työstämistä…. Mikä on sinun ”henkilökohtainen”? Ota kuva ja postaa haastesivulle. http://satokangas.kuvat.fi/kuvat/Haastesivu/
”Minä se aina vaan tykkään Apulannasta. Vaikkei ehkä kuuluisi – tässä iässä.”
Hih. Ja minä kuuntelen autossa Neljää Ruusua ja Olavi Uusivirtaa niin kovalla, etten kuule jos ambulanssi yrittää päästä ohi.
Ja minä katsoin SuomiLOVEA ja kyynelehdin !
Ei nyt sentään, mutta kyllä tuo Oulun tyttö Johanna Iivanainen on vaan HYVÄ !
Katri H., mainiota. Minäkin pidän noista, ja kuuntelen kovalla. 😉 Erityisesti ajaessa.
Jarin, SuomiLOVEA? Kuinka herkkää. Luulenpa että Pehtoorikin katsoo tuota. Johanna Iivanainen on minulle täysin tuntematon, mutta pitääpä kuulostella.
Onpas vaikea tuo henkilökohtainen. Olen miettinyt sitä eilisillasta lähtien, eikä nappaa millään.
”Jokin itselle tärkeä henkilökohtainen konkreettinen asia (ihminen / esine / eläin / jne.).” Mistä katsoja voi tietää, että vaikkapa kuvassa söpösti katsova koiranpentu on juuri kuvaajan henkilökohtainen? Toisaalta, mikä minä olen omimaan omaksi henkilökohtaisekseni toista elävää olentoa.
Vaikea on. Tiedätkös, mikä minulle tuli ekana mieleen? Hammasharja! Ja sitten vihkisormus. 😉
Googlen wikisanakirja määrittelee synonyymeiksi termille henkilökohtainen substantiivit: yksityinen, yksilöllinen ja omakohtainen.
Tämä taatusti ratkaisi Katri H: n ongelman annetun kuvatehtävän suhteen. Tästä on helppo jatkaa. ???
Eipä kestä, ole hyvä vain!
Ou, kiitos Jarin! Eihän aiheen tosiaan tarvitse olla MINUN henkilökohtainen (hammasharja), vaan se voi olla vaikka kohteen oma, yksityinen tila.
Kipaisenpa heti lisäämään kuvan haastesivulle! (Äsken siellä ei ollut vielä yhtään kuvaa, eli ei tämä aihe näytä muillekaan mikään helppo tapaus olevan.)