Silloin kun ei ole ihan välttämätöntä tehdä mitään, niin silloin ei tule tehdyksi paljon mitään muutakaan. Näin se vaan on.
Ulkona + 10 C!
Illalla ajattelin lähteä vielä ulkoilemaan (kuvailemaan, surprise!), mutta juuri kun olin lähdössä, nuoripari jätti Aapelin eteiseen: ”Mennään kauppaan, voiko poika jäädä tänne?” – Voiko? Sen jälkeen minulla ei senkään vertaa muuta tekemistä kuin maata olkkarin lattialla ja katsella ja kuunnella vauvan höpinöitä.
Nuuhkia vauvantuoksua. Viettää mumminelämää.
Miettiä, että olisiko jompikumpi noista se minun ”voima”/”voimaannuttava”-kuvani. Voisi olla. Aapeli ainakin voimaannuttaa…
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
En ole moneen vuoteen uusinut silmälasejani, eihän niitä enää viidenkympin ylittämisen jälkeen tarvi vuosittain päivittääkään, mutta nämä nykyiset ovat jo aika kulahtaneet, kehykset mattapintaistuneet ja löysin kuin löysinkin monia muita syitä, joita pidin riittävänä, että saatoin mennä Silmäasemalle ja todeta, että haluan uudet lasit, vaikken ehkä tarvitsikaan. … Pradan kehyksiä sovittelin, nämä nykyiset, edelliset ja aurinkolasit ovat olleet Pradaa, mutta nyt sitten valikoitui loppusuoralle kolmet, joista yhdetkään ei olleet Pradat.
Sitten tietysti näöntarkastus, – ja todellakin, liki neljässä vuodessa olikin näkö heikentenyt ihan reilusti (entisen plus ykkösen (ylhäällä) tilalle tulee nyt puolitoistaset). Ja sitten sellainen prismakin laitetaan piilokarsastuksen vuoksi. Ei ihme, että joskus luentosaleissa tai ulkona kuvaillessa onkin tuntunut että ”karsastus vähän häiritsee tarkkaan katsomista”. Lasien uusiminen siis ihan perusteltua. Ja sitten valinta?