Kädentaito-messut, aika hyvä ilma, vapaa lauantai [milloin viimeksi on oltu lauantai kotona?], ei pakollisia menoja, – ja mitä minä teen? – Olen päivän kotona. Koko päivän sisällä. Lueskelin, opiskelin, Liguria-kuvia työstin, valikoin, tein kotitöitä ja sitten ruokaa vähän isommasti.
Ja se tuntui oikein hyvälle.
Keskiviikkona palatessa Rokuan retkeltä, kävimme Muhoksella Viskaalissa ostoksilla ja reilu kilon kimpale paistia odotti työstämistä viikonlopun päivällisruoaksi. Ja välittömästi, väistämättä ensimmäisenä tuli mieleen stifado – kreikkalainen liha-sipulipata. Se oli joskus pari vuosikymmentä sitten meillä ihan vakiosafkaa syksyisin ja talvisin, – tein silloin ja tänään ison annosksen kerralla ja pistin loput annospakkauksissa pakkaseen. Ohje on tuossa ensimmäisessä keittokirjassani ”Riemusta ruuanlaittoon”, mutta tänään vähän modistin omaa ohjettani; puolitin öljyn määrän ja osan vedestä korvasin punaviinillä. Lihaliemikin käy varmasti oikein hyvin. Alla siis päivitetty ohje.
Stifado – kreikkalainen liha-sipuli-pata
1 kg naudanpaistia
1/2 kkp öljyä
suolaa, pippuria, rosmariinia [yrttipenkissäni vielä ihan hyvinvoivaa vaikka kuinka paljon!]
1 sipuli silputtuna
1 prk tomaattimursketta
1 prk tomaattipuretta
1 laakerinlehti
1 kg pieniä sipuleita
Ainakin neljä valkosipulin kynttä
pari rkl öljyä
persiljaa
(Pienempiä olisivat saaneet sipulit olla.)
Leikkaa liha paloiksi, poista kalvot. Ruskista liha öljyssä sipulisilpun kanssa.
Lisää suola, pippuri, rosmariini, tomaattimurske ja -pure, laakerinlehti ja vettä ja/tai lihalientä tai viiniä.
Pane (leivin)uuniin (n. 2½ tuntia).
Kuori pikkusipulit, kuumenna öljy ja lisää sipulit, valkosipuli ja vähän suolaa.
Anna muhia, kunnes sipulit ovat melkein pehmeitä.
Kaada sipulit pataan lihojen sekaan. Anna hautua vielä puolisen tuntia.
Pinnalle persiljaa.
Tänään tarjosin ohra+riisirisoton ja turkkilaisesta jogurtista tehdyn tsatsiki-tyyppisen tahnan ja horiatiki-salaatin sekä maalaisleivän kesä. Lopultakin hyvin helppoa, rustiikkia, ja ihan erinomaisen hyvää pataruokaa, jotka mielestäni kuuluvat nimenomaan syksyyn.
Viininä oli eteläafrikkalainen shiraz-sangiovese Fairviewin tilalta, jossa olemme itse asiassa käyneetkin.
Viini sopi lihapadalle, ja ajattelen, että se varmasti sopii mennen tullen myös hirvipaistille, jänikselle, porolle,… kaikkinensa vaatii kuitenkin liharuokaa tai juustoja seurakseen.
Jälkkäriksi oli samaisesta, jo liki retrohenkisestä, opuksestani omenapiirakka. Kookosomenapiirakan ohjetta tuunasin siten, että lillutin omenapalaset tilkassa Uuniomenalikööriä, jollaista meillä jostain merkillisestä syystä on kaapissa pullollinen ja joka ei näy siellä kuluvan. Sitä lorauttelin myös piirakan kanssa tarjoamaani kermavaahtoon, pelitti se. 😉
Leivinuunissa valmistunut stifado oli niin mieluisa [myös syömässä olleen nuorenparin mielestä] kokemus pitkästä aikaa, että päätin tehdä lisää pataruokia, juuri siten, että loput voi pakastaa arjen tarpeisiin. Onko sinulla joku bravuuri? Mikä pataruoka teillä tehdään kerta toisensa jälkeen? – Kerro. Testaan sen ja postailen sitten oman kokemukseni siitä.
Pataruokaa? Hmm…Ystävä oli kylässä keskiviikkona, ja tein lohi-katkarapupataa seuraavalla ohjeella:
http://www.valio.fi/reseptit/lohi-katkarapupata/ Oikein hyvää.
Menneiden aikojen suosikkini oli Broileri Marengo, jota tein Ruutukokin ohjeen mukaan. Siinä oli mukavasti hyvää valkkaria liemessä. Ohjeesta on lukuisia versioita pitkin nettiä, joten kannattaa etsiä ja kokeilla oman makuisensa.
Kiitos, Raila. Molemmat vaikuttavat makoisilta. Hämärästi muistan, että olen tainnut tuota Marengo-broileria luonasi syödäkin? Ruutukokki on toki minullakin hyllyssä joten ohje ainakin on lähellä.
No nyt kokeilulistalla kaksi uutta pataa, kiitos. Oisiko muilla oihjeita?
Jostain syystä itse olen melko ”arka” lihan kokkaaja: paistamisen, grillaamisen yms jätän mielellään muille, mutta lihapadat ovat ihan eri asia. Niitä teen mielelläni, ja niiden kanssa uskaltaa jopa kokeilla. Joten suosikkejakin on melkoisen monta, mutta jos oikein haluaa herkutella (ja on aikaa) , tämä lienee aina takuuvarma lähtökohta: http://www.jotainmaukasta.fi/2011/11/21/hirvipata-muhii-uunissa-pitkaan-ja-hartaasti/
Myös irlantilainen lammaspata maistuu viileinä päivinä (ja niitähän riittää…), samoin erilaiset mausteiset kikhernepadat.
Karjalanpaisti hieman mukaillen eli lihoja, porkkanaa, lanttua, laakerinlehden tilalle kuivattuja limen lehtiä ja liemeen veden lisäksi olutta. Lisäksi oikein hyvää muusia (voita ja kermaa). Pataa haudutan kauan 120-150 asteisessa uunissa. Meidän lihansyöjille maistuu ja kasvissyöjät saavat kaalipataa ;).
Aivan oikein muistat. Topiniemessä Marengoa teille tarjoilin. Ihan ensimmäisiää kertoja, kun valmistin teille ruokaa, kun jo asuitte nykyisessä kodissanne. Kasariaikaa.
Jos, ja usein kun, haluan päästä helpolla ja saada ruokaa nopeasti, teen intialaista broileripataa. Paloiteltujen broilerinfileiden seuraksi sipulia, valkosipulia, Tikka-currytahnaa tms., tomaattimurskaa ja kermaa. Lisukkeeksi käy hyvin ranskankerma tai smetana ja mangochutney (ja intialaisittain maustettu riisi tietysti).
Yksi kestosuosikki on ranskalainen broileripata, ja myös tuo Marengo on tuttu, ja sen olinkin itse asiassa aivan unohtanut.
Oi, täällähän ovat blogivieraat olleet aktiivisia ja ahkeria, kun minä olen päivän ollut blogipimennossa Hailuodon reissulla.
Ensinnäkin Erja: padat ovat minustakin juuri siksi ihania että aina voi soveltaa, kokeilla. Tuo hirvipata menee meillä varmasti kokeiluun. Juniori taisikin eilen mainita, että heillä on paisti pakkasessa. … Hmmm… Irlantilainen lammaspata? Kuulostaa hyvälle, en ole koskaan maistanut saatikka tehnyt. Kummasti tuntuu että sinulla on tuohon ruokaan ihan erityinen suhde. 😉
Anneli, karjalanpaisti ja lohikeitto ovat niitä ruokia, joita minä en tee, mistä minulla on liki huono omatunto. Nyt kun tämä ”uusi elämäni” on alkanut, otan myös nämä to-do-listalleni. 😉 Aloitan ”karjalanpaisti-urani” sinun vinkeilläsi tuunattuna.
Raila, todellakin: Toivoniemessä. Syksy 1989 tai 1990 alkutalvi; niitä harvoja kertoja kun olimme yhtään missään: Esikoisen koliikki piti meidät sisällä, mutta sinä kutsuit syömään. Ah, onnea.
Satu, me useimmat haluamme usein päästä helpolla ja saada ruokaa nopeasti, joten tulenpa testaamaan tämän sinunkin intialaisen patasi.