Tänään on ollut kastejuhlapäivä.
Olimme Muhoksella kun meidän kummityttömme kuopuksen kastajaisia vietettiin.
Pehtoorin sisarentyttären perheeseen syntyi elokuun lopussa kaksivuotiaalle isoveljelle sisar, ja meidän Juniori ja Miniä olivat tänään kummeina, joten minä sain sylitellä Tahvoa. (Aapeli taitaa olla pojalle parempi ”bloginimikin”, sillä me häntä nykyisin aika usein kutsumme ”oikeassakin elämässä”).
Muuten meillä Aapelin kanssa meni ihan hyvin, mutta virret ja yhteen ääneen luetut rukoukset eivät olleet meidän viisikuisen pikkuisen mieleen. Ehkä hieman tottumattomuuttakin … 😉 No, ääntä riitti juhlassa muutenkin.
Minä en edes kuvannut juhlassa, koska sain olla Aapelin kanssa, mutta Pehtoori hanskasi homman.
Nuoripari lupasi, että saan laittaa tämän kuvan: siitä vähän näkyy, mitä mieltä Aapeli on kun äitinsä sylittelee pikkuserkkua! Ja kuvanoton jälkeen kyllä teki selväksi, että moinen ei oikein käy. 😉
Näitä serkkuuksia ja pikkuserkkuuksia katsellessa mietin, että minä en taida tuntea yhtäkään pikkuserkkuani. Kun molempien vanhempieni suvut ovat Etelä-Suomessa ei juuri koskaan ole tullut tavatuksi edes serkkuja. Lapsuudessa ja varhaisina nuoruusvuosina kerran vuodessa käytiin sukuloimassa, milloin Tavastilassa ja Kotkassa, milloin Helsingissä, milloin Turussa ja Perniössä, joskus harvoin muualla, Imatralla ja Tukholmassa vain muutaman kerran.
No tänään nämä kaksi pikkuserkusta tapasivat,- mukavat kastajaiset olivat.
Aapelin ilme todellakin kertoo kaiken Meille on siunaantunut R:n syntymän jälkeen kolme kummilasta, ja jokaisen ristiäisissä R on keikkunut jomman kumman sylissä mukana kasteseremonian ytimessä. Ensin viisikuisena, sitten seitsemänkuisena ja viimeisimmäksi parivuotiaana. Joka kerran on tullut pikkuisen hiki Viime syksyn ristiäisissä R. kertoi kesken kasteen koko ristiäisväelle käyneensä edellisenä iltana vaarin saunasssa Nauratti koko väkeä, meitäkin.
Hymiöt ei näköjään ehkä näy, mutta ne voi kuvitella 🙂
Varmasti on tullut hiki. 😉 Me olimme Aapelin kanssa selkeästi taustajoukoissa, joten saaatoimme katsella kynttilöitä, kukkia ja sälekaihtimia (joista poika tykkää kovasti), joten kasteseremonia sujui ilman isompia häiriöitä.
R. on varmasti halunnut kertoa, että on sitä muiltakin ”pesty pää” kuin kastettavalta vauvalta.