Vapaaherrattaren (joksi välillä mielelläni itseäni nykyään tituleeraan, heh! 😉 ) perjantai on ollut mieluinen: pitkien unien jälkeen herääminen lähempänä työtätekevän kansan työhön rientämistä kuin aamuyön ylikierrosten ylösnousuun pakottamaa sudenhetkeä. Puolikahdeksan on ideaali heräämisen hetki, harvoin siihen ylletään, mutta tänään kuitenkin.
Aamu aurinkoinen, joten ei mitään syytä välttää aamulenkkiä. Silti tein sen, – jätin väliin. Eikä edes kovin huono omatunto, … hiljalleen opin.
Kaupungilla luuhailin pari tuntia, kaikkea tarpeellista hankin, ja sitten tuli ihan mahdottoman hyvä mieli, kun löysin jotain lahjaksi, yllätyslahjaksi, äidille vietävää. Toivottavasti kelpaavat, sopivat.
Ja ostin ruokaa. Paljon ruokaa. Sallin sen, sillä nyt on alkamassa syyslomaviikko, mikä entisessä elämässäni tarkoitti aina hyvin syömistä, joko kotona tai maailmalla, ja ei ole mitään syytä, miksi moisesta tavasta luovuttaisiin. Viikolla 43 syödään hyvin; mökkieloa nuorten kanssa on tiedossa, joten siksikin einettä vähän runsaammin hankin, ja tänään jo kaksin aloitimme ”lomasyömisen”.
Viime viikolla huhuilin täällä blogissa pataruokien perään ja systeri vinkkasi tämmöisen: lohi-katkarapu-pata. Sitä siis tänään. Pikkuisen piti taas päästä päsmäröimään ohjeen kanssa. Muuten noudattelin aika tarkasti, mutta saadakseni ruokaan vähän potkua, ytyä, lisäsin lopuksi shirachaa.
Lähtökohta oli tämä:
Valmistusaineet
2 dl | kuivaa valkoviiniä | |
1 rkl | limetti- tai sitruunamehua | |
2 | kaffirlimetinlehteä | |
500 g | kirjolohifileetä | |
ripaus | suolaa | |
pala (150 g) | purjoa | |
1 (75 g) | suolakurkku | |
1 prk (200 g) | Viola® kylmäsavulohi tuorejuustoa | |
1 tl | sokeria | |
mustapippuria myllystä | ||
1 pussi (180 – 200 g) | katkarapuja (pakaste) | |
1 dl | tuoretta tilliä |
Mittaa kattilaan valkoviini, sitrusmehu ja kaffirlimetinlehdet. Keitä hiljaa poreillen 10 min.
Paloittele sillä aikaa ruodoton ja nahaton lohifilee reiluhkoiksi paloiksi. Ripottele palojen päälle hieman suolaa.
Viipaloi puhdistettu purjo. Leikkaa suolakurkku suikaleiksi.
Lisää tuorejuusto, purjo, suolakurkku, sokeri ja mustapippuri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää kalapalat. Kuumenna hiljaa poreillen kannen alla 3 – 5 min, kunnes ne ovat kypsyneet.
Lisää katkaravut ja hienonnettu tilli. Kuumenna – älä enää keitä.
Ja se, missä muutin ohjetta, oli tuo chilisoosin lisääminen ja se, että käytin ”oikeaa” lohta ja vaihdoin kylmäsavulohijuuston rapujuustoksi. Tätä voi varmasti varioida jokainen makunsa mukaan. Varmasti Ruohosipuli – Creme Bonjour on tässä myös mitä oivallisin vaihtoehto.
Ja viini tämän kanssa? Löytyipä Alkon hyllystä Greco di Trufo. Ei ole usein ollut Suomessa tätä myynnissä, mutta olipa ilo, että nyt oli. Sattuipa olemaan oikein hyvä kumppani tälle ruoalle.
Se on perjantai.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ai niin, Ligurian patikkaviikon kuvasivusto on vihdoin valmis. Nauti hetki auringosta ja maisemista, Italiasta ja ruoasta. Monta sataa kuvaa, joukossa muutama oikeastikin hyvä:
Kiitos ohjeesta,kokeilen ihan varmasti,mutta mistä ihmeestä ostat niitä limenlehtiä?Olen yrittänyt etsiä,mutta KUKAAN ei tunnu tietävän edes mitä kysyn,mitähän tuo ulkolainen höpisee?
Myötäeläjä, ole hyvä vain! Kannattaa kokeilla. Kyllä minullakin kesti ennen kuin noita lehtiä löysin. Meidän K-kaupassa olivat ”Aasia-hyllyssä”. Lisäsin kuvan purkista tähän postaukseen. Toivottavasti löydät sinäkin, ja luulen, että ihan kelpo ruoka tulee ilman niitäkin. 😉
Oi, onpa ihanat kuvat Ligurian retkeltä, kiitos elämyksestä!
Oi, kiitos Katri H. On mukava kuulla että tykkäsit virtuaalipatikoinnista. 😉
Kiitos paljon sinulle,limenlehdet on löytyneet ja rakastamani maku jatkuu myös uusissa ruokalajeissa,joita pääsen kokeilemaan.Aurinkoista syksyä!
Aurinkoista syksyä sinullekin, myötäeläjä! Hieno juttu, että blogistani on ollut apua ja että limenlehdet löytyi. 😉
No nyt oli ihan WAU-ruoka tämä lohi-katkarapupata!Laitoin siihen lisäkkeeksi riisivermicelliä ja ihan kuin olisimme ruokailleet jossain ulkomailla.Kiitos ihanasta ohjeesta!
Kuulostaa hyvälle. Sisarelleni menee kiitokset. 😉