Heräsin kuudelta, ja ehkä ennenkin. Ei mitään syytä, miksen olisi lähtenyt heti kahvit hörpättyäni lenkille. Pääsin pappilan kohdalle asti (vajaa kilometri kotoa), kun vettä tuli jo kuin saavista. Enkä kääntynyt takaisin, tosin lyhensin lenkkiä. Siitä huolimatta olin ihan läpimärkä kotiin tullessa. Palelikin. Mutta lenkki oli tullut tehdyksi. Hyvä.
Sitten. Kaikenmoista kotityötä ja sähköpostiliikennettä. Ja kaupungille: äidin muonavarastojen (vain herkkujen kylläkin) täydentämistä, asioitaan ja omat korkkarit suutarille, avainasioita, etsin kivimaalia löytämättä, löysin mukavan, ohuen, edullisen Luhdan tikkiliivin etsimättä, mökille erityisruokatarpeiden (Barillan lasagnelevyt, erikoiskahvia, oliiviöljy, etc.) ja muun tarpeellisen hankkimista, Caritakseen, jossa kaikenmoista, sieltä ompelijalle (vanhan mökin tuoleihin uudet istuintyynyt ja kaitaliinat teetteille). Mökille vietävää olen pakkaillut muutenkin. Lupasin joskus että laitan kuvan kesäkuvaretkellä Metelin antiikkikirppariostoksestani. Tässä se on:
Maitopääläri! Tämmöisellä minä lapsena hain maitoa tuosta Taskilan talosta, joka on tuossa toisella puolella Koskelantietä vieläkin. Lehmät sieltä toki laitettiin pois jo 1960-luvun lopulla, mutta vielä tuon vuosikymmenen alussa siellä oli lypsäviä niin, että sieltä joskus haettiin maitoa joskus meillekin, ensimmäiseen kotiini, joka oli vain muutaman sadan metrin tästä, missä me nyt asutaan. Minähän olen asunut näillä tienoin suunnilleen koko ikäni.
No nyt aion viedä tuon maitokannun mökille.
Mökille ovat menossa myös nämä kauniit puuesineet ja tuohikori, jotka ostin Turkansaaren 90 v. -synttäreiltä kuukausi sitten.
No niin, mutta palataanpas tähän päivään. Iltapäivällä siis Rotuaarin kautta kampaajalle. Aurinko paistoi, ja Rotuaarilla paljon amkilaisia keltaisissa haalareissaan. Tiesin Juniorinkin jossain tuolla joukossa olevan, mikä tuntui ihan tavattoman mukavalle.
Iltapäivän lopulla menin vielä Puistolaan pitämään seminaaria. Eipä ennen ole tullut Puistolassa pidettyäkään seminaaria. Kuinka se onkaan hyväksi, että on väitöskirjan tekijä, joka vielä pitää minutkin jossain vireessä historiantutkimuksen kanssa. Käsikirjoitustaan olen lukenut ja tänään pidettiin neuvonpito, miten hommaa olisi hyvä jatkaa. Parituntinen vierähti hyvin myöhäisen lounaan ja väikkärikässärin äärellä. ~Tohtoriutumista kohti vakaasti ja ainakin minun kannaltani mukavasti.
Hieno kirpparilöytö! Tuollainen, tai ehkä vielä mieluummin iso maitotonkka (tai useampi! projekti-ideoita on ehtinyt kertyä 😉 ), on minullakin hakusessa, mutta vielä ei ole vastaan sopivaa osunut. Kovin tuntuvat olevan suosittuja, läpeensä ruosteisistakin saatetaan pyytää melkoisia summia…
Tsemppiä M:lle (ja sinulle) loppukiriin! 🙂
Tämä oli minustakin löytö, eikä maksanut kuin kympin. Sellaiselle isommalle minullakin olisi käyttöä… tiuo ostamani on kolmelitrainen.
Välitän M:lle kiritysterveiset. Taidat sinä päästä maaliin ensin?
Jos kaikki menee suunnitellusti, maali (toki vasta ensimmäinen monista) siintää parin viikon päässä. Ja vielä on lupa myös tarvittaessa lykätä maaliintuloa, mutta jospa siihen ei enää tarvitsisi ryhtyä… Jossain vaiheessa pitää vain osata päästää irti.
Päästä irti vain. Se on vaikeaa, ja vähän sen jälkeen vasta vaikeaa onkin, mutta niin sen kuuluukin mennä. Hienoa että olet aika lailla pysynyt aikataulussa. Ehkä pääsen katsomaan ”maalinauhan leikkaamista”. 😉