Mökillä on sellainenkin mukavaa, että kun yöllä sataa vettä, nimenomaan kun sataa kovasti. Se kuulostaa mukavalle, kun sade ropisee kattoon. Unen läpi kyllä tulee myös ajatus, että kova sade voi olla este ulkona olemiselle, tunturiin ei houkuta kaatosateessa lähteä. Niin kuin ei sitten houkuttanutkaan: aamulla nimittäin satoi vielä ihan reilusti. Ja lämmintä oli viiden asteen huitella. Istuimme pitkään kaurapuurolautasten ja kahvimukien äärellä. Esknaapurit pakkasivat autonsa ja lähtivät kohti pohjoista.
Minä olin muutaman tunnin kovin maanantaiaamuisessa ”työn touhussa”, sähköposteja, suunnitelmia ja paistinkääntäjä-asioita ja sen sellaista. Iltapäivällä oli monen tunnin sateeton pätkä. Pehtoori lenkille, minä jäin tuunailemaan, maisemoimaan pihapiiriin. Kuvailemaan.
Olisi nyt hyvät mahiksen kuvailla ruokia, ainoa vaan ettei meillä enää täällä ole paljon mitään safkaa. Eilisiä rääppiäisiä kuitenkin kannoin pihalle – ihan vaan harjoituksen vuoksi… 🙂
Eilisen Kaiserschmarrenin lopuista vielä tällainen irtosi.
Sitten yksi vakio lapaksista: mätimousse.
Ja sitten tässä uusi kokeilu, johon idea reilun viikon takaisilta synttäri-illallisilta.
Sienisalaatti uudella tavalla.
Täällähän ei nyt sieniä ole, ei tatteja, ei kangassieniä, ei karvarouskuja, ei mitään sieniä, joten sienet on kaupan vakiovalikoimasta. Muutoin homma tehdään tavalliseen tapaan (sieni- ja sipulihakkelus maustetaan mustapippurirouheella, tarpeen vaatiessa suolalla, vatkataan kerma tömäkäksi vaahdoksi ja sekoitetaan kaikki nuo edelliset), mutta jujuna tässä uudessa versiossa on että sekaan pilkotaan leipäjuustoa. Sentti kertaa sentti kuutiot sekoitetaan sienisalaatin sekaan. Ruisleivän tai ruissipsien kera oivallista, miksei myös (uuni)perunoiden kanssa.
Tiedättekös, mikä minua tänään on kuitenkin viime kädessä kaikkein eniten hämmästyttänyt? Aiheuttanut epäuskon tunteen? Myös ilon. – Viesteilimme Juniorin kanssa, ja mitä hän kertoo tekevänsä? – ”Hyssytän Tahvoa samalla vaunuissa ku teen ruottin läksyjä.” Mietikääpä sitä! Minä ainakin mietin. 🙂 Ja nyt menen sytyttämään kynttilät takan reunalle, ehkä takkaankin tulen, ja lukemaan. Romaania.
Elämä on.
Totta, kerrostalossa asuessa sitä unohtaa kuinka hyvältä sateenropina parhaimmillaan kuulostaa. Tämän Lahden ”kämpän” (rintamiestalo) kattoon ropiseva sade onkin aiheuttanut miellyttäviä ja nostagisia elämyksiä. Herkullinen ruokakuvasarja syksyn väreissä, tykkään!
Sataa, sataa ropisee … laulelee Nalle Puhkin ja se on iloinen laulu. 😉
Kiitos ruokakuvakommentista; nyt täällä olisi tosiaan erinomaiset mahdollisuudet kuvailla nimenomaan Lappi a la carte -tyyliin. Olisi nuo Origo-astiat ja muuta rekvisiittaa, keloa, ja värejä kantojen kyljissä ja purolla. Ainoa vaan että nyt jo tyhjenetään jääkaappi ja palaillaan city-elämään.
Kiitos (taas) herkkuvinkistä! Loppuviikosta olisi tarkoitus suunnata sienimetsään, joten salaatti pääsee heti kokeiluun. Eipä olisi taaskaan itsellä tullut mieleen yhdistää sieniä ja leipäjuustoa, mutta nyt kun tuota yhdistelmää ajattelee, niin sehän on ihan looginen. Pienet oivallukset taitavat usein olla niitä parhaita. 😉
Näinhän se on. Hyvät raaka-aineet ja niiden omin maku tekevät herkun. Toivottavasti sinun sienimetsässäsi on sieniä, ettei tarvitse Pirkka-haaparouskuihin turvautua. 😉