Kesän jo hiipuessa, ystävä- ja sukulaisvierailujen vähetessä, lomien loppuessa, ei enää niin paljon vieraissa kaupungeissa ja kylissä liikuta. Minä kuitenkin vielä viime viikon Naantali – Helsinki – Lahti -muistoissa elän, ja kun meille ehkä on syksyllä tulossa uusia, vieraspaikkakuntalaisia, vieraita ja ensi kesän kapituliakin ajatellen jo mietin, mitä Oulusta olisi hyvä näyttää vieraille, niin ajattelin kysellä, mihin sinä oululainen viet vieraasi?
Ja toisaalta mietin, missä kannattaisi käydä, kun eri puolilla Suomea vastaisuudessa liikutaan… Mihin minun vieraspaikkakuntalaisen ehdottomasti kannattaisi sinun kotipaikkakunnallasi mennä?
Kun minulla on nuo kotiseuturetket (ent.) Oulun läänissä ollut jo useana kesänä ohjelmassa, niin niidenkin tiimoilta ajattelin kysellä, että mikä on se kohde, jonne kotipaikkakunnallasi haluat/viet vieraasi? Missä paistaa sinun kotipaikkakuntasi aurinko parhaiten? Naantalissa se tuntuu paistavan koko ajan, joka paikassa.
Muutama viikko sitten veimme ystävät Ivalossa (meidän toinen ”kotipaikkakunta”) vaatekauppaan (ks. vastikään Aamulehdessä julkaistu juttu 92-vuotiaasta Hilja Pettersonista, joka on yrittäjä edelleen!!), veimme heidät myös Jorpulipään huipulle ja Inariin Juutuankosken rannalle ja Aanaar-ravintolaan. Mihin sinä viet ystäväsi, kun he tulevat käymään luonasi, eivätkä oikeastaan tunne kotipaikkakuntaasi ollenkaan? Missä on kaunein näköala, missä paras ruokapaikka? Onko kotipaikkakunnallasi erityisen hyvä museo tai jonkun kuuluisuuden koti, joka kannattaa vieraille näyttää, tori tai luontonähtävyys joka on ”must”?
Meille oli niin hienoa viime viikolla päästä näkemään ja kuulemaan ja olemaan Naantalissa ”alkuperäisasukkaiden” kanssa. Näimme paljon muutakin kuin sataman ja rantakadun. Naantalin kalliot olivat minulle merkillisen tärkeitä, – liekö olisi koskaan kaksistaan tuonne(kaan) löydetty?
Eikä olisi osattu mennä leirintäalueen kallioisiin mäkiin, ”joissa on hyvä treenata”, saatikka että olisi oikeaan aikaan osattu olla kirkon oven takana, jotta pääsimme myös sisälle.
Helsingissä ilman tyttären opastusta ei olisi päästy/löydetty yhden suurimman suomalaisen lehtitalon toimituksen keittiöön. Tuolla tyär syö lounaansa (lue: purkillisen rahkaa.).
Jollei itse oltaisi muutamaa kuukautta aikanaan Helsingissä asuttu ja nyt tyttären tässä lähellä asuessa, tuskin olisimme oikeasti tännekään jostain keskustan hotellista menty.
Lahdessa olen käynyt työmatkalla viimeisen kymmenen vuoden aikana kolme kertaa: luento/kongeressimatkalla, mutta jollei erikseen olisi opastettu/kehotettu, olisiko nytkään tullut hienossa satamassa saatikka Sibeliustalossa käydyksi.
Näin yhtäkkiä – jos nyt just pitäisi päättää, mihin veisin harvoin Oulussa käyviä viertaita, veisin heidät Hupisaarille ja Ainolan puistoon. Sieltä näkee moneen suuntaan, siellä on museo, museoita, viehättävä pieni kahvila, puutarha, mukava kävellä, tai sinne voi mennä vaikka piknikille. Se on lähellä keskustaa, siellä on paljon historiaa, henkilökohtaistakin, kerrottavaksi, siellä on kaunista ja rauhallista. Tai sitten: Nallikari. Se vaan on niin hieno paikka. Norjalaiset turistit, joita siellä joka kesä käy/majoittuu satoja, tuhansia, kutsuvat sitä Pohjolan Rivieraksi. Tiedä häntä, mutta Nallikari ja Hietasaari ovat niin hienoja.
Kerro, mihin sinä veisit ystäväsi, tai minne suosittelisit minun kotipaikkakunnallasi menevän…
No minäpä kerron: täällä Keravalla ei ole kovin paljon sykähdyttävää katsottavaa, perussiisti pikkukaupunki. Täällä vieraani veisin Tuusulan Rantatielle, Halosenniemi, Sibeliuksen Ainola, Aleksis Kiven kuolinmökki, ehkä Lottamuseo, onhan siellä katsottavaa. Oulussa suuntaisin Turkansaareen ja Hailuotoon, vaikka ei nyt ihan Oulua ehkä olekkaan. No tähän vuodenaikaan kuvittelee ainaista kesää joululaulun mukaan.
Mielenkiintoinen aihe! Kuopiossa tori on kyllä ihan must, ja sinne kaikki vieraamme aina myös vaativat päästä. Torin tunnelmassa on jotakin ihan erilaista kuin muualla, en osaa sitä selittää. Risteily on myös erinomainen tapa tutustua kaupunkiin. Näiden perusjuttujen lisäksi veisin vieraani (liian harvoin on oikeasti viety) esimerkiksi Neulamäen Vuorilammelle vähän patikoimaan ja vaikka makkaraa paistamaan. Siellä savolainen maisema – mäet, kalliot, valtavan korkeat puut ja vanha metsä – tulee oikeasti todeksi. Siellä on tasamaan kasvatti kuulkaa ihmeissään 😉 Ylipäätään vaihteleva maisema ja järvet ovat täällä se, mikä aiheuttaa edelleen niitä wau-efektejä. Oulussa Hupisaaret on kyllä aika must, tuollaisia paikkoja ei oikein ole muissa kaupungeissa. Nallikarissa on kylymä tuuli 😉
Kiitos, Antti. Tuusulan Rantatie on kyllä ehdottomasti hyvä kohde. Olen käynnyt siellä toukokuussa 2009 kun olin opiskelijoiden mukana taidehistorian ekskursiolla ja vaikutuin kovasti. Halosenniemessä kävimmekin, mutta Ainola jäi näkemättä, samoin Lottamuseo (jota ei kai silloin edes vielä ollutkaan?).
Niinpä yhtenä vaihtoehtona viime viikon Helsinki-päivälle oli paitsi Porvoo tai Tammisaari myös tuo Tuusulanjärven reitti. Mutta kun oli niin lämmin, emme halunneet autoon istuksimaan, vaan kävelimme pitkin Helsinkiä. Mutta varmasti sinne vielä mennään.
Turkansaari ja Hailuoto ovat kyllä hyviä kohteita, ehdottomasti.
Katri, toivottavasti muidenkin mielestä olisi mielenkiintoinen aihe, ja vinkkejä tulisi lisää.
Kuopion torilla sinun ja perheesi kanssa viime vuonna käytiinkin. 😉 Ekan ja (ainakin tähän asti) ainoan kerran tavattiin ja kyllä sielllä on ainutlaatuinen tunnelma. Ja samaisella kapitulimatkalla pääsimme risteilyllekin. Mutta tuo Neulamäen Vuorilampi on ihan tuntematon paikka (pl. Lepolandian majakan kautta joskus kuvia nähnyt). Ja kuulostaa kyllä hienolta, pitää pitää mielessä.
Allekirjoitan Reijan ja myös Katrin ehdotukset Kuopiossa ensimmäiset 20 vuotta asuneena. Näkymä Neulamäen jyrkänteeltä Vuorilammen suuntaan varsinkin komean ruskan aikaan on mieleenpainuva.
Kuopiosta täytyy lisätä tietenkin Puijon torni ja erityisesti siitä itään lähtevä luontopolku, joka kulkee osittain vanhan luonnonsuojelualueen sisällä. Siellä on todellinen mörrimöykkymetsä jyrkkine rinteineen ja sammalineen. Löysimme sen vasta toissa syksynä, vaikka Puijonmäen alue oli minulle tuttu jo lapsuudesta asti!
Eikä voi unohtaa matkustajasatama-Väinölänniemi-Peräniemi-reittiä, Peräniemestä löytyy kalliorantaa, jota ei kylläkään voi verrata Lounaisrannikon ja -saariston kallioihin!
Valkeisenlampikin kukoistaa nyt, kun viheralueiden täysremontista on jo aikaa (huom. vieressä Ukkokodin alppiruusutarha alkukesästä!).
Nyt Sirpankin kommentin jälkeen alkaa kuulostaa siltä, että Kuopiossa kannattaisi käydä uudestaan. Kallioitakin!
Ja Pehtoorille alppiruusutarha! Kiitos näistä, Sirpa.
Kyllä, Vänäri ja Valkeisenlampi, keitaita lähellä keskustaa. Kyllä täällä kannattaa käydä useamminkin
Annan kaksi suositusta, jotka eivät ole sen enempää suur-Oulun landea kuin ajalta(ni) ennen Oulua, mutta ovatpahan kuitenkin sinne jälkimmäiseen (ilman)suuntaan.
(1) Lappeenrannan linnoitus,
(2) Valamon (Heinäveden) luostari.
Valamo onkin jotenkin omaa kotimaanmatkailutietotta osa, mutta Lappeenrannan linnoitus? Pitääpä muistaa joskin tuolla suunnulla tulee kovin harvoin liikuttua. Kiitos, Koivu.