Ehkä tälle päivälle voisi todellakin antaa nimen kaupunkipatikka? Olemme kävelleet reilusti yli 10 kilometriä Helsingin katuja, ehkä lähemmäs 20 km? Sisällä emme juuri ole olleet.
Kun tyär aamulla lähti, hoitelin työsähköpostit pois päiväjärjestyksestä, vähän paistinkääntäjäasioita posteilin ja sitten lähdimme kohti Cafe Ursulaa. Kun kuitenkin oli jo liki lounasaika vaihdoin aamiaisen lounaaksi: Toast skagen. Ja meri, ja lämpö, ulkomaalaisolo edelleen ja liikkumisen riemu.
Jatkoimme Kaivarissa kävelyä, (alkukesän häissä näissä samoissa maisemissa todellakin erilaisessa) kelissä!
Paljon lenkkeilijöitä, äitejä lastenvauneineen, eläkeläisiä, turisteja (japanilaisia)
– olin kovin ihmeissäni kuinka paljon ihmisiä liiikkeellä.
Alkuiltapäivästä oli annettava periksi, ja vetäydyttävä Porvoonkadulle huilimaan. Ja minä nukuin oikein kunnon päiväunet. Noin vain! Japaniin asti ehdin unissani. Herätessä taas epätodellinen olo. Ja vähän sellainen ”miten-minä-saan-tällaista-kokea”, ei ihan huono omatunto, mutta kuitenkin.
Ja kohti Taiteiden yötä! Tästä tyttären asunnosta ei ole kuin vajaa pari kilometirä Sörkän Teurastomolle, jossa oli yksi Taiteiden yön (suurin? ruokatapahtuma). Sinnehän me sitten lähdimme eturuoan nauttimaan. Olisi ollut tarjolla vaikka ja mitä. Katuruoka on nyt in.
Sörkasta siirryimme keskikaupungille bussilla, – joku raja meidänkin city-tepastelulla.
Ja Helsingin keskustan lämpimät kadut täynnä taiteiden yön viettäjiä, pieniä juttuja siellä ja täällä bongattiin.
Herkkujen Suomi – lähiruokatapahtuma Rautatientorilla. Syys-toberkin olisi ollut; suomalaisten pienpanimoiden oluita, mutta sepä ei ollut meidän juttu. Siis ne oluet eivät olleet.
Kiertelimme, kaartelimme, näimme ja koimme. Lopulta oli tunne, että sittenkin tarvitsee vähän enemmän ruokaa kuin parit makupalat alkuillasta. Sattui kohdalle Pastor. Tyttärellä paikasta positiivinen kokemus: siis sinne!
Ja harvoin olen syönyt mitään näin hyvää: Pato, Pressed duck & chicken, rocoto chili jam, ”kimchi” vegetables
En tiedä, oliko minulla vain kaikesta tarpomisesta nälkä, mutta pidin tästä hyvin paljon.
Vielä ehdittiin lähikauppaan, jotta saatoimme täyttää tyttären jääkaapin, ja sitten tämäkin päivä on lopuillaan. Hyvin kiitollinen olen tällaisista(kin) päivistä. Ja viikonloppuna juhla vain jakuu… 😉