Huomenna kalaasit. Kuudennettoista. Niistä tulee erilaiset kuin koskaan ennen. Eikö aina ole erilaiset kuin edelliset? On toki, mutta nyt jotenkin sellaiset rupukalaasit tulossa – minun mielestäni ainakin, sillä perinteisesti kalaasien (ruoka)teema on seurausta meidän edeltävästä (kesän) matkasta: Italia, Itävalta, Meksiko etc. Nyt emme ole käyneet ulkomailla (pl. kaksi vrk Norjassa), vain kaksi viikkoa mökillä, mikä sitten näkyy teemassa, tarjottavissa sapuskoissa ja myös kattauksessa. Rustiikkia siis on tulossa, ja teemana Lappi (jossa mukana myös Norjan Lappi).
Meitä on kalaasipöydässä yleensä 14 henkeä (jolleivät meidän lapset/nuoret ole tunkeneet itseään mukaan kuten joskus on tapahtunut, – iloksemme kyllä), mutta huomenna meitä on vain kymmenen. Helpottaahan se roudaamista, kattamista, pipertämistä, mutta eihän se muutoin ole mukavaa. Mutta olen varma ja vakuuttunut että hyvät kestit kaikesta huolimatta huomennakin on. Ja huomaatteko mitä noissa kuvissa on olennaista?
Ei, ei sitruunat tai limet…
Eikä sälekaihtimet [,joista muuten Aatu tykkää ihan hurjan paljon. Tykkää kaikista sälekaihtimista.]
Olennaista on, että kaikissa kuvissa näkyy aurinko, vaikka vain sivusta paistavana valona, mutta nyt on ollut kesäpäivä.
Päivän lenkki hoitui kävelemällä – keskellä päivää, jolloin muut on töissä!! – Tuiraan ripsien ja kulmien värjäykseen. Hyvä ne on olla kunnossa sillä tässä on viikko vierailuja, visiittejä, kapitulia, juhlaa, menoa ja meininkiä siinä määrin, että ei haittaa vaikka jonkinlainen peruskunto kasvoillakin on olemassa.
Huolimatta siitä, että vielä työjuttuja tänäänkin olen sähköpostitse hoidellut, on tällä viikolla konkretisoitunut – edes vähän se, että olen lähtenyt, että voin valita milloin ja mitä teen. Se ei tunnu ollenkaan huonolta. ….