Aamu sateinen, eikä ennuste luvannut mitään kummempaa koko päiväksi. Siispä päätimme toteuttaa jo eilen suunnitellun retken Inariin.
Ystäviemme iloksi ja ihastukseksi ajoimme ensimmäiseksi Ivalon keskustassa olevan Kenkä-Asun eteen. Legendaarinen Ivalon keskustan retrovaatekauppa on vertaansa vailla. Toki siellä on käyty ennenkin.
Lainaus Saariselkä.net -sivulta kymmenen vuoden takaa
Naisten, miesten ja lasten asusteita ja kenkiä myyvän liikkeen asiakkaina on vuosien varrella ollut lappilaisten lisäksi myös kuuluisuuksia, muun muassa Remu Aaltonen ja viimeksi Lenita Airisto. Petterssonien laajat valikoimat ovat erityisesti 60- ja 70-lukuja harrastavien muotialan ihmisten aarreaitta. Filmiryhmiä ja lehdistöä on vieraillut liikkeessä ulkomailtakin.
Ostimmepa Pehtoorille mökkineuleen, ja kuten hintalapusta näkyy laadukas englantilainen puuvillaneule oli ollut valikoimissa jo markka-aikaan.
Kaupanpitäjä Hissu on 93-vuotias!! Ja hän kertoi meille, että on vain kerran käynyt lääkärissä: ”Kun kerran lähettivät kutsun”… Vain sunnuntaisin liike on kiinni, ja vanha rouva pitää liikettä yksin. Ehdottomasti kannattaa poiketa Ivalossa käydessä…
Matka jatkui Inarinjärven aina niin vaikuttavia, kauniin karuja, rakkaisia rantamia seuraillen kohti pohjoista. Karhunpesäkivi oli vähän aikeena käydä katsomassa, mutta vettä tuli niin paljon, että jätimme väliin. Nautimme vain kahvit, ja lähdimme kohti Inaria.
Sajoksessa taas uusia yksityiskohtia, ja saamelaiskäsitöiden näyttely.
Vitriineillä mukavan näköiset telineet…
Inarin Jäniskoskella kävimme, sateesta huolimatta. Se on hieno koski. Sateellakin. Videokin olisi, mutta eihän se lataus onnistu. Metsä mahtavan vihreä, pehmeän näköinen ja raikkaan tuoksuinen.
Ja sitten reippaan kävelyn (kilometri!! 🙂 ) ja retken jälkeen päivän pääkohde oli ihan liki: hotelli Kultahovin ravintola Aanaar, jonka nettisivulla on teksti:
Aanaar on kuuluisa tasokkaasta ruoastaan, johon käytetään hienoja ja puhtaita paikallisia raaka-aineita. Kalat ostetaan suoraan Inarijärven hovikalastajalta ja poronliha lähipalkisen poromiehiltä. Myös marjat, sienet ja luonnonyrtit tulevat lähialueelta.
Menu on vähintäänkin haastava, ja olisin voinut valita siitä minkä hyvänsä etu-, pää- tai jälkiruoan.
Tässäpä ne valitsemani
Juurespihvit tavallisia, matsutakevaahto ja savustettu-punajuuripyree ennenkokematonta hyvää.
Jälkiruoka, jonka nimi oli ”savusauna”. Tuo ”mallasmulta” oli tavattoman hyvää, olisi saanut olla annoksessa enemmänkin, samoin koivunlehtisorbetissa makua, mutta kaikkinensa oikein hieno gourmet-päivällinen, rento paikka, mutta ruoka palkittua (eikä aiheetta) tasoa.
Alkuillasta oltiin takaisin mökillä, saunomista, iltapalaa, opiskeltiin haukkoja, niiden ääniiä ja tuntomerkkejä (ks. eilinen postaus). Ja neljän hengen seurueen lintu/kasvi/kukka/luontotuntijat (joihin minä todellakaan en kuulu) olivat sekä Koivun että Raijan eiliseen postaukseen antamien kommenttien viitoittamina kääntymässä siihen, että ehkä se eilinen oli sittenkin nuolihaukka. … mutta ei vielä ihan ehdotonta varmuutta.
Tänään iltahetkeämme tahdittivat tangot, eivät Souvarit, mistä olin oikein iloinen. Eikä tämä mökkireissu ole edes lopussa! Vaikka ”oikeasti” tänään olisi ollut paluu duuniin… 😉