Juuri tällaista on Oulussa. Aina. Lähdet iltapäivällä pyörällä kohti kyläpaikkaa, ja pihassa on täysin tyventä. Ainoa harmistuksen seikka on se, että et ole hoksannut luututa pyörää, joka on keltaisen männyn siitepölyn peitossa niin, että ne vierailuvetimesi (mustat luonnollisesti) ovat ihan sotkussa jo ennen kuin pääset Koskelantielle asti. No Koskelantiellä [200 m kotoa] huomaatkin, että on vastatuuli. Ajattelet, että nou hätä, palatessa saat tulla myötäisessä, kivempihän se niin, siis, että kotimatka illan päälle hoituu myötätuulen tukemana. Saathan niin toivoa ja ajatella!
Käyt eksnaapureiden luona vaihtamassa kuulumiset, nauttimassa kelpo päivällisen, juomassa kohtuullisesti viiniä ja lähdet polkemaan takaisin kotiin. Ja kotipihalla isännän viiri on täysin levossa! Mutta oliko matkalla tyventä tai myötäistä kuten mennessä oli ollut luulo? – No ei ollut, ei! Oli taas vastainen. Näin käy Oulussa aina! Ihan sama mihin olet menossa, mihin aikaan vuorokaudesta olet liikkeellä. Olennaista on, että olet pyörällä: aina on vastainen!
Muutoin päivä mennyt helposti. Kotitöitä. Siivoiluja. Järjestelyjä. Huomisen sapuskan esivalmisteluja. Rästejä. Ei ole tarvinnut tuhlata aikaa auringonpaisteessa lepäilyyn tai kesästä nauttimiseen. Sen verta kylmää ja sateista on ollut. No tottahan näillä keleillä enemmän saa aikaiseksi. 😉
Näin käy Oulussa aina! Mutta ei oo mäkiä 😉
Tänäänkin. Mutta tosiaankin: ei ole mäkiä. Siis ei alamäkiäkään. 😉