Lomatuntoja

Viimeisen kesäloman? viimeinen kesälomaviikko alkoi säpsähtäen hereille ennen seitsemää: myöhästyn töistä! Olin taas unissani paiskinut töitä, tehnyt luentoa ja hukannut sähköpostiviestejä! Mutta ei mennyt kauaa kun ikkunaverhon raosta näin auringon, muistin kesän ja loman.

Laitoin kahvipannun liedelle ja uunin lämpiämään: haluan croissanteja aamiaiseksi! On loma-aamu. Huolimatta viikonlopun pitkien kaavojen illallisista ja kaikista herkuista haluan vielä tänään jatkaa tätä hyvää … siis croissanteja ja hilloa aamiaisella, maitokahvia. Hmm…

Ennen aamiaista käveleskelin pihalla. Kastelin kukkia, tuoksuttelin aamukasteista nurmea.

Edelleen aika levollinen mieli ja olo.

Aamun touhujen jälkeen tein sellaista, mikä minusta on mitä suurinta joutilaisuutta; istahdin pihatuoliin lukemaan aikakauslehtiä. Uudistettu Digikuva-lehti on minusta erinomainen, jopa niin, että harkitsen vakavasti sen tilaamista. Jo aiemmin mainostamastani Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyi ohje huomisen juhlaruoan jälkiruoaksi. Soittelin äidille, tekstailin sisareni kanssa. Ja sitten tyär tupsahti viereeni aurinkoiselle pihalle.

Parituntisen otimme aurinkoa, ja kuinka hyvälle tuntuikaan istua rauhassa, jutella, – kaikesta. Antaa auringon helliä ja saada vihdoin vähän väriä. En varmaan koskaan, en koskaan!, heinäkuun puolivälissä ole ollut näin kalpea kuin nyt.

Puolelta päivin Pehtoori käväisi tovin seuranamme ja lähti sitten pyörällä torille kahville. Yhden jälkeen isyyslomalta töihin palannut Juniori piipahti omalla kahvitauollaan seuranamme. Ja me tyttären kanssa jatkoimme auringonpalvontaa, höpöttelyä …

Tyttärelläkin (mini)loma. Sen kunniaksi päätimme lähteä ensin keilaamaan ja sitten Nallikariin syömään. Pehtoori saatin mukaan. Minä voitin 😉 ja taas kerran söimme Miekojärven kuhaa. Se vaan on niin hyvä annos. Ja keilaaminen tekee olkapäälleni hyvää.

Tällaiset päivät kuluvat nopeasti.