Kauppahallin ja torin herätessä

Ei aurinko tähän aikaan heinäkuusta yölläkään kovin alas näillä leveysasteilla painu.
Ja kuuden aamulla aikaan se on jo korkealla.

Pääsin tänään seuraamaan ja kokemaan kun kauppahalli herää.

Minulla oli lupa mennä takaoven kautta.

Harva meistä hallissa kävijöistä tullenee ajatelleeksi, kuinka paljon siellä ehditään puuhata aamulla ennen kuin ovet avautuvat. Kala-, vihannes- ja lihatiskit eivät itsestään tupsahda valmiiksi. Ei kahvi eikä aamupuuro valmistu, jollei joku niitä keitä.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Vielä on käytävillä hiljaista.

Luukut vuorollaan avautuvat.

Oulun hallissa, kaikissa halleissa, on jotain nostalgista.

Vassuskassa pöksyt ja tuoli järjestyksessä.

Kauppahallin uusi Lihamestari aamuisissa valmisteluissaan.

Vauhtia pitää välillä olla.

Pääsin tiskin taakse itsekin. Opettelemaan ahvenen fileointia.
Luulen, että menen vielä jatkokurssille.
Minna lupasi, että saan tulla. Ilmiselvästi tarvetta vielä on.

Ja onhan hallissa paljon muutakin kuin kalaa, lihaa ja vihanneksia, – ja aamukahvia.

Juustokuun herkut, kasvisruokaa, aasialaisia ruokatarpeita, poronlihaa,
suklaata, jäätelöä, leipää, rieskaa tietysti! Ja paljon muuta.

Hallin kahvila sekä ulkona että sisällä oli seitsemältä vielä täynnä vapaita paikkoja,
– toisin kuin vähän myöhemmin.

Halleissa käydään aina ulkomaillakin, miksei sitten kotikaupungissa?
Niissä on ihan oma tunnelmansa. Aamuisin varsinkin. 😉
Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että hallin vieressä on tori.
Myös siellä kävi aamulla rauhallinen kuhina …

Sinnehän pääsevät kaikki seuraamaan kojujen pöytien täyttymistä.
Tuoksuttamaan mansikoiden tuoksua heti aamusta.
Nauttimaan kahvista ja sen tuoksusta kesäaamussa, merenrannalla.

Tänään varhain paistoikin.

Hiljalleen kauppa käynnistyi …

On se kesä. Keskikesä.

Nautitaanpa siitä!