Kesä on jo näin pitkällä….
Vaikkei se siltä tunnu. Eikä oikein voi sellaisia puuhailla kuin tähän aikaan kuuluisi, haluaisi.
No vapaalauantai on silti kulunut hopusti. Ison osan on vienyt ruoan hankkiminen, valmistaminen ja nauttiminen. Pikku perhe kun tuli jo tänään syömään, sillä minulla menee huominen paistinkääntäjien ”workshopissa”. Rotissöörien vuosittainen suuri juhla ”kapituli” on vuoden päästä Oulussa, ja 300 – 400 hengen kolmipäiväistä tapahtumaa on jo hyvinkin ryhdyttävä järjestämään. Siispä huominen niissä merkeissä.
Mutta tänään aikaa tehdä sapuskaa. Risotto (alla milanese) kyllä onnistui erinomaisen hyvin. Pehtoorin grillaukset samoin. Jälkkäriksi ei sittenkään mansikkalappapuuroa vaan mansikkarahkaa mini-vaahtokarkeilla, Meksikon vaniljalla ja marengeilla. Ja huom. pieni marsipaanirusetti! Ensimmäinen ”koevedos”. Suunniteltiin tänään samalla myös kastajaisia, ja silloin tarvittaneen marsipaani-rusetteja.
Nuoret pyysivät jo joku viikko sitten, josko kastajaiset voitaisiin järjestää meillä. Josko? – Iloa ja elämäähän se sellainen on. Joten meillä pidetään Tahvon kastajaiset! Eikä sankaria itseään voisi vähempää kiinnostaa. 😉
Kova poika haukottelemaan. 😉
Tässä seuraavassa kuvassa on enemmän isänsä näköinen kuin koskaan ennen…
Jossain välissä kuitenkin vähän osallistui keskusteluun… Ja silmistään on niin äitinsä näköinen.
Mutta vähän epäillen katseli mummia, joka koko ajan katselee, ja välillä vielä räpsii kameran kanssa.
Niinpä kun isänsä ehdotti kotiin lähtöä…
… pojanpoika osoitti hallitsevansa some-kielen ja peukutti kotiinlähdön puolesta.
Onni on. Onni on tuo lapsi.
Ja moni muu asia.
Aww, söpöä. No nyt pääsi 6D tosi toimiin, vauvakuvaukseen se on paras kamera maailmassa. 😉
Kunhan opin kameraa käyttämään.
Kiitos ja kuittaus Tahvo-annoksesta! Mummi on ymmärrettävästi erittäin onnellinen saadessaan järjestää ristiäiset.
Mummona on niin hienoa olla, eikä millään malta olla noita kuvia katselematta, päivästä toiseen
Kiitos kuitenkin päivästä, aikalailla konkretiaa jo saatiin!
Katri, voit olla varma, että mummi tosiaan on erittäin onnellinen saadessaan järjestää ristiäiset. Yhdessä tehdään nuorten kanssa. Ilo on!
Anna, sinullahan jo vuoden kokemus, minulla vankka kolmen viikon tuntuma asiaan. Hienoa se on.
Ja kyllä, kyllä tänään saatiin paljon hyviä (taisimme aika samoilla linjoilla olla 🙂 ) aikeita ja ajatuksia tulevan varalle… Kiitos vain, ja tästä jatketaan.
Hei Reija
Onnittelumme isovanhemmille ”suuresta ihmeestä”.
Kun meidän ensimmäinen lapsenlapsemme Olivia syntyi olimme onnesta sekaisin.Seuraavien kolmen lastenlasten syntymät olivat jo vähän rennonpia ,mutta aina yhtä jännittäviä . Terveiset pehtoorille mehän tavattiin toukokuussa Oulun kauppahallissa. Me vietämme koko kesän Itä-Suomessa Tuupovaarassa palaamme Helsinkiin vasta syksyllä. Luemme blogiasi päivittäin ,se on niin hyvä.
Lämmintä ja aurinkoista kesää mummolle ja ukille
toivottaa Sini ja Arto
Tervehdys sinne Tuupovaaraan! Onpas kiva tietää että sielläkin on lukijoita.
Se kohtaamisenne Pehtoorin kanssa on kyllä niin jännä juttu, että olen ajatellut siitä kirjoittaakin joku päivä. 😉
Lastenlapsi on ihana asia, ja tosi mukavaa on, että pikku perhe asuu lähellä, joten näemme ”Tahvoa” usein.
Täällä on nyt kylmä (+ 7 C ja sateessa tuntuu ja näyttää syksyltä), mutta toivottelen teille sinne aurinkoista säätä ja oloa!
Kiitos vielä viestistä ja onnitteluista.