Metsässä makroillen – ja Lappi suo lämpöään

Vuodenvaihteessa, hiihtolomalla, pääsiäisenä ja vappuna mökkisäät eivät meillä tänä vuonna olleet ihan parhaat mahdolliset, enimmäkseen eivät. Mutta nyt. Nyt ei voi valittaa. Hyvä on: oli yöllä satanut. Aika paljonkin kai. Mutta meillä ei sateesta mitään tietoa: yhdeksän tunnin hulppeat yöunet ovat olleet viikon teema.

Aamulla pilveili, Pehtoori siirtyi liiteriin hyllyjen tekoon, minä lähdin kylille. Kaupassa kävin, eikä Kuukkelissa ketään. Postissakin kävin; olin niin iloinen kun saatoin lähettää tyttärelle korttipaketin Helsinkiin, enkä Meksikoon. Saariselän postissa on viime vuoden kohdalla ihan varmasti pieni piikki postituksissa Meksikoon. Ei ole enää, ei. Ja siitä minä olen iloinen. 🙂

Noista uhkaavan näköisistä pilvistä huolimatta lähdimme reilusti ennen puolta päivää kohti Ahopäätä. Ajatuksena paitsi liikkua, käydä lenkillä, myös tsekata, josko sateiden jälkeen olisi sittenkin korvasieniä. Aika kauas saimme tepastella ennen kuin ainuttakaan tuli vastaan.

Sen verran noita kuitenkin löytyi, että perheelle joulupöytään saadaan muhennos, soppakin joku kerta.

Ja palatessa minä keskityin taas kameran opetteluun, makroiluun.

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.

Alla olevassa kuvassa on pieni lähde. Yritin kuvailla kuplia, ei onnistunut, mutta renkaat edes.

Tuossa alakuvassa nuo valkoiset pallurat ovat lähteen pulppuamista. 😉

Ja sitten vastaan tuli tällainen: punaisella jouluhileellä koristeltu koivu!

Metlan sivulta löytyi vastaus: Koivunpunanukkapunkki [siinä olisi taas ulkomaalaisilla yhdyssanassa ihmettelemistä!] on tehnyt tekosiaan.

Tuhokohteet: Laji iskeytyy sekä raudus- että hieskoivuun. Sitä esiintyy pääasiassa varjoisissa paikoissa kasvavissa nuorissa puissa ja isompien puiden alimmilla oksilla.
Tuhon eteneminen: Punkkien määrä saattaa lisääntyä koivussa kasvukaudesta toiseen siirrytäessä, sillä punkit talvehtivat samaisen puun silmuissa.
Vaikutus puuhun: Punanukkapunkit aiheuttavat imennällään koivujen lehtien ylä- ja alapinnoille purppuranpunaisia lähes metallihohtoisia hyvin selvästi silmiinpistäviä nukkaäkämälaikkuja. Mitään merkittävää vahinkoa ei nukasta aiheudu.

Hassulta se tuolla mäntykankaalla kesäkuun lopun auringonpaisteessa näytti.

Tämä kuva on lammelta, jota etsin jo maanantaina, – löytämättä. Tänään Pehtoori näytti sen paikan. Sen reunalla on kaksi lähes symmetristä, kovin kaunista kuusta, mutta täällä, juuri täällä, oli niin paljon sääskiä, ettei mitään rajaa. Siinä mitään kuvailemaan jääty! Ja muutama sata metriä poispäin, ja vähän ylöspäin, niin ei mitään haittaa itikoista.

Mutta oli jo aika paluulle Hangasojan hellään huomaan…

Mökillä vielä projekteja: myrsky/tykkyvahinkoja korjaten, hyllyprojekti, aurauskepit, saunan lämmitys, … hiljalleen alkoivat ne sääennustuken uhkaamat pilvet nousta: so what, ihan sama.

Vappuna laitetuissa pöntöissä ei vielä ole asukkaita. 🙁

Pihallakin tänään aika sääskivapaata; jopa istuksin terassin lämmössä nuorison kanssa chattaillen.

Ja grillaten, kelpo viinistä nauttien.

Ja tässä vielä makrokuva, jolle ihan väistämättä annoin nimeksi ”Mökkiviini”

Huomenna laittelen tänne yhteenvetoa viikon safkoista ja viineistä.
Mielenkiintoisia tuttavuuksia tulossa – ja varoituksen sanakin.