Tänään on Suomen lipun päivä. Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. Näin päätettiin 1920-luvulla kun alettiin – vastikään itsenäistyneessä Suomessa – kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella sitä, mitkä päivät ylipäätään olisivat kansallisia liputuspäiviä.
Vuonna 1926 järjestettiin sen ajan ”julkkiksille” kiertokysely siitä, mikä heidän mielestään olisi sopivin Suomen lipun juhlapäivä. 1920-luvun tilanteessa oli tärkeää, ettei päivä olisi poliittisesti värittynyt. Kyselyn jälkeen kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti, ja nyt juhannuspäivän vastaisen yönkin lippu saa liehua (tai levätä) salossa. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.
Nyt meidän lippu on laskettu, ja keskikesän juhla alkaa hiljalleen hiipua. Tänään vasta oikein tajusin, että kesäloma on alkanut. Vähemmän touhotusta kuin eilen, – tosin hyvin tänäänkin porukalla syötiin. Perämeren lohesta on nyt tullut minun uusi herkkuni, sille sitten tykötarpeita monen sorttisia, ja jälkkäreitä. Koko ajan taustalla soi Novan juhannuslista.
Ja melkein koko ajan paistoi aurinko. Kesältä tuntui. Omenapuut kukassa, rodot kukassa, kesäkukat kukoistavat, nurmi on kaunis vihreä matto – ja sitten vain vähän sääskiä, mutta kylläkin ihan kerroksina männyn siitepölyä.
Aamulla lenkillä Meri-Toppilan Teletappikukkuloilla ei ollut ketään muita. Merenrannassa melkein tyven. Tuntui hyvin hyvältä kävellä. Kuvailla. Kuunnella linnunlaulua. Olla lomalla.
Maila Talvio* ja Suomen lipun juhlapäivä. Mielenkiintoista!
Iltalukemisenani on tätä nykyä (mm.) M. Jokisipilän ja J. Könösen ”Kolmannen valtakunnan vieraat”. Kirjan kuvista neljässä on Maila Talvio. Esimerkki kuvateksteistä: ”Maila Talvion organisoima maalaisateria Nordische Gesellschaftin juhannusjuhlilla vuonna 1936 sai pöytävieraikseen valtakunnanjohtaja Alfred Rosenbergin ja Saksan naisten johtaja Gertrud Scholz-Klinkin.”
Satunnaisen ’nimeen törmänneen lukijan’ ominaisuudessa en lausu mitään jälkiviisasta. Heitä oli (V.A. Koskenniemi, Rolf Nevanlinna ym.), he toimivat omana aikanaan niin kuin toimivat.
Nyt on nyt, silloin oli silloin.
*Kuka ihmeen Maila Talvio? Kirjailija – tiedetään, tiedetään! Mitä hän kirjoitti? Keine Ahnung! Mittavasta teosluettelosta (Wikipedia) vain pari nimeä kuulostaa tutunomaiselta (’Pimeän pirtin hävitys’) – esitetty radiokuunnelmana joskus kampakeraamisella ajalla?
Maila Talvion nimi taitaa vilahdella yhdessä sun toisessa yhteydessä, mutta tuotannosta ei monillakaan (ei minullakaan) juuri tietoa tai lukukokemusta.
Tiedän hänestä olevan (ainakin pitkään olleen) tekeillä biografian, mutta juotunemme odottelemaan.