Kameraostoksilla

Ajattelin kevättalvella että ostan itselleni ”läksiäislahjaksi” Loopin. Sellaisen aktiivisuusrannekkeen ”joka saa minut liikkeelle”. Liikkumista kun olen ajatellut lisäillä tässä duunien huvetessa. Ja tuollainen trendilelu (?) voisi olla hyvä patistaja. Jossain vaiheessa annoin kuitenkin itselleni luvan ryhtyäkin säästämään uutta järkkäriä varten; siis uutta kameraa rupesin säästämään. Kummasti löytyi motiviaatiota tehdä iltaisin ja viikonloppuisin niitä varsinaisen työn ulkopuolisia esitelmiä ja luentoja Kemin valtuutetuille, Kuusamoon, museopäiville, viime viikon Pudasjärven keikalle, Ikääntyvien yliopistoon jne. kun oli ”kamerarahasto”, johon noista tulleet liksat laitoin. Ja kun vielä ilokseni, sain vallan harvinaisen ”kannustuspalkkion” yliopistolta, niin kameraa varten oli rahat tienattu.

Olen pitkin kevättä lukenut lehdistä arvosteluja, valokuvasivustoilta ja -blogeista (mm. Lepolandian Pasin) kommenttja ja kokemuksia. Nostattanut kamerakuumetta ja perustellut – itselleni – miksi ja millaisen kameran haluan. No viime torstaina kun urakan viimeinen luento oli pulkassa, minulla oli ”lupa” vaihtaa viisi vuotta vanha, hyvin palvellut, muutaman satatuhatta kuvaa ”tuottanut” kamerani uuteen. Olisin tietty voinut jo aiemmin tilata kameran verkosta, mutta halusin säästää uuden kameran oston Helsingin reissulle, jotta pääsen käymään Rajala Pro Shopissa (Postitalossa siinä Marskin patsaan vieressä), koskapa se on vähän sellainen valokuvaajien ykköspaikka. Ymmärtääkseni.

Halusin ostaa sieltä, jotta saisin asiantuntevaa palvelua ja että voisin keskustella isosta ja kalliista ostoksestani myyjän kanssa ja että tulisin vakuutetuksi, että juuri tähän minun kannattaa rahani laittaa. No? Perjantaina sitten kävelin Rajalan Pro Shoppiin valmiina kyselemään ja keskustelemaan – ja valmiina ostamaan.

M (minä): Hei, olen ajatellut hankkia uuden kameran.
A (”asiantuntija”): Millaisenhan? Digipokkarin vai järkkärin?
M: Canonin järkkäriin olen päätymässä…
A: no niin. ….
M: Olen kovasti miettinyt ja vertaillut, että olisiko se 7D Mark II vai 6D… Kumpikahan olisi parempi, mitäs suosittelet?

Ja tässä vaiheessa odotin myyntipuhetta, suostuttelua, kameroiden vahvuuksien esittelyä, ehkä kysymyksiä siitä, millaiseen kuvaukseen kameraa olen harkinnut, ja mikä on ollut edellinen kamerani, ja ehkä jopa suostuttelua myös uuden linssin ostoon… Ja mitä tekee tämä myyntitykki? – Toteaa, että kyllähän tämän hintaluokan kameroilla on kuvan laatu jo vallan hyvä. Ja ryhtyy kädessään olevasta iPadistä etsimään hintoja ja sanoo, että ei sellaista 7D Mark kakkosta taida ollakaan, ja että kuus deetä ehkä on varastossa ja että nettiyhteys on niin huono, ettei hän saa sivuja auki, että voisi nähdä hinnat. Siinä vaiheessa minä kerron hänelle, että molempia kameroita on heillä varastossa ja kerron niiden hinnat, ja senkin, ettei kumpikaan ole digiviikkojen tarjouksessa…

Vielä tovin uskon, että voisimme keskustella, mutta kaveri aikansa vain tupisee huonosta nettiyhteydestä, minkä jälkeen sanon, että olen kyllä lukenut näistä aika paljon ja että otan sen kuus deen. Menemme kassalle, eikä tämä onneton myyjä tajua myydä edes muistikorttia saatikka mitään muutakaan. Ostan kameran ja kortin ja kävelen ulos.

Nyt minulla on uusi kamera (ja Juniorilla vanhani, kävivät äsken Tahvon kanssa hakemassa 😉 ). Miksikö päädyin tuohon kutoseen, enkä seiskaan? – Koska se on kevyempi, sen pitäisi olla parempi hämäräolosuhteissa ja se on vähän halvempikin kuin 7D Mark II.

Olen ihan varma, että siitä tulee yhtä hyvä ”liikuttaja” kuin Loopistakin olisi tullut.