Toinen ovi auvautuu, toinen sulkeutuu… Näitä juttuja on tässä viime aikoina tuntunut olevan yllin kyllin. Eilenkin yksi sellainen. Eikä ihan pienimmästä päästä.
Eilen Elmeri lähti.
On tässä kevät jo mietitty, mitä sen kanssa tehtäisiin. Tytär ei sitä kaverikseen Helsingin kaksioon halunnut ja me olemme vastaisuudessa yhä enemmän mökillä, reissuissakin ehkä. Ja toisaalta vierashuoneella tullenee olemaan käyttöä, kun tytär Helsingistä käy kotikotona, kun Tahvo alkaa toivon mukaan käydä täällä yökylässä, kun saadaan ehkä pitkämatkalaisia yövieraita… Ja yhdelle pienelle konnulille vierashuoneen käyttö ”terraariona” on ollut melkoisen hassua.
On puskaradion kautta kyselty tietäisikö joku jonkun, joka haluaisi Elmerin, yritettiin netinkin kautta, mutta kun ei ole sirutusta, niin eivät Herppi.net -sivustoille ota edes ilmoitusta. Se on kuitenkin ollut meillä (tyttärellä varsinaisesti) joulusta 2003 lähtien. Ja vaikkei sen kanssa oikein aikaa ole vietettykään, niin on se kuitenkin osa meidän huushollia ollut. Niinpä ajatus nukuttamisesta ei todellakaan tuntunut hyvältä.
Kunnes sitten pari viikkoa minun läksiäispiknikilläni yksi työkaverini, jota voisi lievästi ottaen sanoa eläinrakkaaksi, kiinnostui Elekusta. Myös miehensä, joka tuli illan lopulla hänkin piipahtamaan meillä, tykkäsi kovasti konnulista ja aikoivat miettiä yön yli, josko kilpurin ottaisivat. Ja seuraavana päivänä jo sanoivat, että ottaisivat mielellään uuden asukin koirien ja akvaarioiden joukkoon kotiinsa.
Eilen sitten oli Elmerin muuttopäivä, ja minä vähän jo nieleksin kun kamoja pakkailin ja ajelimme toiselle puolen kaupunkia. Mutta kun näimme millainen terra Elmeri Konradille oli valmistumassa ja kuuntelimme, kuinka paljon uudet ”ottovanhemmat” kilpurin hoidosta ja elämänmenosta tiesivät, saatoimme hyvillä mielin konnan uuteen kotiin jättää. Melkein täysikäinenhän (about 15 – 16 v) tämäkin muuttaja lähtiessään oli, joten ei auta enää roikkua kiinni. 😉
Täällä on Elmerin vaiherikkaan tähänastisen elämän tarina. Ja tässä videoklippi viime kesältä.
Voih, pelkäsin jo vähemmän onnellista loppua tälle tarinalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂
Happy End. 🙂