Eilisen juhlan jälkeen … 

Eilen kolmen jälkeen meidän pihalle tuli 20 työkaveriani. Olisin halunnut kutsua vielä muutamia, kymmenen lisää?, mutta jostain oli vedettävä raja.

Kahdellekymmenelle on  riittävästi astioita eri kattauksille ja ulkona tuoleja, ja tilaa kaikkien olla yhdessä tilassa yhtä aikaa. Siis siltä osin toimi hyvin.

Maanantaina satoi viheliäisesti, kuten tänäänkin, mutta eilen paistoi! Loppuillasta ei ollut enää kovinkaan lämmin, mutta aurinkoa riitti. Viimeiset vieraat lähtivät puoliyhdeltätoista. Sen jälkeen Pehtoorin kanssa siivoilimme, käytimme tiskikoneita, järjestelimme, pakkasimme safkoja.

Olin ohjeistanut piknikin nyyttäri-ideaa näin: ”Kun mietit, kuinka ison nyytin tuot, on hyvä tietää, että meitä on paikalla parikymmentä ja että jokainen tuo jotain. Siis tuo siten, että jokaiselle riittää, mutta muista, että tuomasi lisäksi pöydissä on ainakin 21 muutakin maisteltavaa. Siis riittävästi, mutta kohtuullisesti.” Oliko mennyt perille? EI! 🙂 Menu oli huikea!

(eikä tuossa ole edes ihan kaikki… kuva suurenee klikkaamalla)

Minä en eilen pitänyt  – en ehtinyt  – kuvata, joten nyt on sellainen juttu,  että jälkkäripöydästä ei ole kuvaa… ;(

Olin tehnyt tietokilpailun, – osittain siksi, ettei kukaan keksisi ryhtyä mitään puheita pitämään, ettei joku haluaisi ikään kuin siten ohjelmaa järjestää. Noh, tietokilpailu(kin) takasi, että pönötyspuheita ei pidetty.

Eikä sitten ollut onneksi muuta kuin hieno läksäriruno latinaksi (siihen palaan vielä toiste) ja pieni lahjanluovutuspuhe, tai oikeastaan kaksi lahjanluovutuspuhetta: sain ihan lähimmiltä kolmelta, ”ent. SSH:n pojilta” ;), hienon punaviinin ja sitten koko läsnäolleelta porukalta ja suureksi yllätyksekseni myös parikymmeneltä muulta yliopistossa vuosia, vuosikymmeniä kanssani samassa työyhteisössä olleelta Taittingerin samppanjan 😉 ja lahjakortin ravintola Oloon! Yesh! Huippujuttu. Ihan kuin työkaverit tietäisivät, millaisesta pidän. Aalto-maljasta tai jostain bibliofiilisesta kirjaharvinaisuudesta olisin ollut iloinen, tästä olen ihan innoissani. Ja kyllä se tuntuu mukavalle kun niin moni oli mukaan lähtenyt.

Ajatuksena oli ollut ”viettää tiistai-iltapäivä ja ilta leppoisasti yhdessä, – ilmassa hiven lähdön tunnelmaa ja toivottavasti paljon lämpimiä auringon säteitä.” Ja niin se meni. Mukava lähtörituaali oli tuo.

Aamulla roudasin duuniin auton peräkontillisen rääppiäisiä, joista meille tusinalle riitti lounaaksi ja monelle pieniä dogibageja erikseen kotiin vietäväksi.

Päivällä töissä paljon piipahtelijoita, paljon tekemistä, paljon posteja, paljon väsymystä.

Illansuussa olen viimeisteillyt huomista ”keikkaa” – lähden Pudasjärvelle ihan uudenlaisen ”esitelmän” pitoon … sitten helpottaa …