Syksyllä täällä Temmatussa oli puhetta puhelimien Appseista, sovelluksista, jotka tuovat iloa ja hyötyä elämään ja arkeen. Tänään kuulin, että yliopistolla on tekeillä Aapoksi nimetty appsi, joka tulee näyttämään opiskelijoille mm. opintopistekertymän jne. Mielenkiintoista, mutta kertoo mistä? Noh, se ei enää tule minun elämääni hetkauttamaan, mutta minäkin olen löytänyt uuden appsin: eikä liene hämmästytä ketään, että se liittyy kuviin. Sen nimi on Metamorphosa Beta, ja ainakin minun Nokian Lumiaani se löytyi ja käynnistyi helposti.
Tässä alla sillä – tavattoman helposti ja nopeasti – muokattu kuva. Alkuperäinen on tuossa sivupalkissa oleva kuva, jonka otin eilen historian pääsykokeen valvonnassa.
Tosiaan, kuten kuvasta näkyy, keräsimme kännykät niiltä opiskelijoilta, joilla ei ollut mukana laukkuja, jonne puhelimen olisi voinut laittaa. Aika monella (kymmenellä) ei laukkua ollut, joten kännyköitä kertyi valvojien pöydälle ja liitutaulun reunukselle aika lailla.
Sellainen uusi juttu eilen pääsykokeessa ilmeni että kun ryhdyimme liki 300 hengen pyrkijälaumaa luentosali äl ykköseen sisälle päästämään, oli ovensuussa kolme vanhempaa … siis että äidit olivat saattelemassa omia Jasu-Pettereitään tai Jenna-Jonniaan pääsykokeeseen! Kaikkea sitä on nähty (täällä ehkä ikimuistoisin juttu), mutta että äiti saattamassa! Yksi äideistä kysyi minulta vielä erikseen luvan, että saako hän käydä ihan luentosalissa sisällä kurkkaamssa, miltä siellä näyttää!? Tokihan minä päästin kurkkaamaan. Minäkin muka olen myötäeläjä jälkikasvun elämänvaiheissa, mutta rajansa kaikella !
Pääsykokeessa oli liki 300 pyrkijää. Kysymykset olivat niin vaikeita, ettei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä… Noh minun lukion kurssien lukemisestani onkin jotensakin 40 vuotta, joten ei ihme, että ne ovat muuttuneet ja etten minä juuri mitään niistä muista. Ne taitaa olla ihan eri pyrkimiset minulla jos asiakseni otan…
Tänään sitten iltapäivällä taas koulutusneuvostoa. Ja ihan napakasti viidessä tunnissa saatiin puhuttua ja päätettyä asioita kahdeksan pykälän verran. Ja suurin osa ko. asioista oli jo jatkokäsittelyssä. Ja silti juttua riitti. En ole ihan vakuuttunut – vieläkään – että tarvittaisiin noin paljon aikaa noihin kokouksiin. Mutta koulutusrehtori puhuukin mielellään siitä, että koulutusneuvosto on eräänlainen työvaliokunta. Minä laittaisin painon sanalle ´työ´, en valiosta enkä kunnasta tässä yhteydessä juuri puhuisi. Enkä tänään paljon puhunut muutenkaan. Jotensakin uupunut olin, eikä tunteen paloa, eikä intohimon kohteita esityslistalla ollut …
Kotiin tultua punaviini ”Tyto Alba”, pöllöviini, tuntui sopivan tilanteeseen (ja grillipihveille ja herkkusienihakkelukselle, sekä tomaatti-vuohenjuusto-salaatille) erinomaisesti.
O tempora, o mores!
Ut pater, sic filius!
Minusta ei ole ihmeellistä, jos äiti lähtee 18-vuotiaan mukaan pääsykokeisiin. Jos nykylapsi nimittäin harrastaa jotain urheilulajia, ei nykyäidillä ole silloin omaa elämää: kaikki aika kuluu treeneihin ja kisoihin kuskaamiseen, varusteiden huoltoon, joukkueen talkootöihin kuten kanttiininpitoon ja varainkeruuseen.
Mitä ihmettä äitiparka keksii tekemistä, kun lapsi lopettaa urheilun ja ryhtyy esim. opiskelemaan?
Äiti ryhtyy tekemään väitöskirjaa? Tiedänpä sellaisiakin tapauksia… 😀 Äitikin hankkiii (vihdoin) oman elämän? Olisiko äidinkin aika ”itsenäistyä”?
No totta puhuen, ehkä tämä tarjoamasi näkökulma laajentaa minun rajallista näkemystäni.
Mutta kyllä minä aina kun jonkun opiskelijan äiti (joskus harvoin isäkin) soittaa lapsensa puolesta jossain asiassa (yleensä äiti soittaa poikansa puolesta ”Miksi meidän Jasu-Petteri ei saanut tenttiä läpi tai miksei meidän JP:tä ole sellaisen kannustavaan ryhmään pistetty …”) niin minulla kyllä on vaikea enää sen jälkeen ajatella että ko. opiskelijalle yliopisto on oikea paikka. Syyt moiseen voivat olla mitä moninaisemmat, mutta silloin pitäisi mielestäni harkita jotain muuta. Olisi kaikkien edun mukaista. Myös sen opiskelijan joka ei ilman äitiä pärjää. Eikä äiti ilman aikuista lastaan ja tästä huolehtimista.
Huh huh, mahtavatko nuo opiskelijat itse tietää, että äidit soittelevat yliopistolle…?
Mukavaa, että pidit Tyto Albasta. Minun käteeni tarttui eilen juuri hyllyyn tullut itävaltalainen Leth Simply Wow! Vielä en ole kuitenkaan testannut, onko se nimensä veroista. 🙂 Yleensä itävaltalaiset ovat kyllä minulle maistuneet. http://www.alko.fi/tuotteet/598557/
Satu, ainakin yksi heistä tietää. Tuntuu että pyytää äitiään soittamaan….
Leth on aiemmin tuottanut ainakin yhden hyvän rieslingin Suomeen asti, eikö? Siitä pidin. Pitääpä testata tuo mainitsemasi. Ja kun katsot tämän päivän postauksen niin ehkä hoksaat että Faustino I kannattaa ostaa!