Jos mökillä herätessä kamarin verhoissa on tuollainen helmirivi, se tarkoittaa, että sälekaihtimien aukoista siivilöityy auringon valo…
Auringon!
Ja eiliseen verrattuna näky ulko-ovelta erinomaisen mukava: sää houkutti ulos jo varhain!
Pitkälle iltapäivään oltiinkin aurinkoisten hankien keskellä, touhuten ja tepastellen.
Enkä siis mennyt tänäänkään mäkeen: ei hissit edes pyörineet. Siis ensimmäinen talvi piiiiiitkään aikaa, kun ei ollut yhtään rinnepäivää. Hiihto on houkuttanut enemmän. Ikäkysymys?
Täällä on ohjelmassa ollut myös uusien linnunpönttöjen asennus.
Pirtin pöydän äärestä ikkunasta näkyy yksi. Eihän täällä vielä paljon muuttolintuja näy tai kuulu, – sentään joutsenia ja kurkia tulomatkalla nähtiin. Ei juuri muita.
Mutta minä vuoleskelin (sain perheeltä joululahjaksi uuden hienon puukon!) linnuille viitan kohti uusia, tyhjiä asuntoja mutta Pehtoori mokoma vain naureskeli viitalle, vaikka tiedän satavarmasti, että linnut heti tietävät tuosta, mistä on kyse ja osaavat suunnata kohti uusia asuntoja.
Mieheni kuitenkin suhtautui tuotokseeni samanlaisella arvostamattomuudella, liki myötähäpeää tuntien, kuin on suhtautunut kerta toisensa jälkeen jo kuuluisaan design-lapas-lankkuuni. 😀
Tänään ei notskilounasta, vaan terassilla lohileipiä ja rose-lasilliset (Beringerin Zinfandel on oikein hyvää, mutta sopisi paremmin mansikoiden kuin lohileipien kanssa).
Kerrankin kuva vedenottopaikalta ”toist puolt” puroa.
Tänään kehittelin uuden pastakastikkeen: pasta carbonara, jossa pekonin korvaavat pikkusen parsat (Sodankylän K-kaupasta tuollaisia ennen näkemättömiä etelä-afrikkalaisia pieniä löytyi). Ui-jui. Oli hyvää.
Jo päivällä sellainen hiljainen sisäinen fillis, että lapsellinen itkupotkuraivari voisi olla paikallaan ja tehdä hyvää: en halua huomenna lähteä Ouluun. En. Yritän kuitenkin käyttäytyä aikuismaisesti, ja nautin vielä tästä illasta täällä. En ajattele huomista.
Itkupotkuraivarit ei edes tule mieleen eläkkeellä ollessa, silloin voi suunnitella menonsa mielihalujen mukaan. Meillä mökille menoakin suunnitellaan vasta sulien kelien aikaan. Enää ei tarvitse pääsiäiselle aurauttaa tietä, kun tietää, että koko kesän ja syksyn voi nauttia siellä olosta. Nyt arvostaa myös ”kaupunkimaista” asumista pakkasilla. Pienistä asioista on oppinut olemaan iloinen!
Marja, mökiltä lähtö ei lopultakaan ollut vaikeaa: lumiräntää tuli aamusella sen verran tanakasti, että ihan suosiolla kohti Oulua lähdettiin.
Nyt jo ollaan Kemin eteläpuolella, eikä sää kyllä paljon paremmalta täälläkään näytä. 😉
Seuraava mökkireissu ei sitten meilläkään ole kiinni minun töistäni!