Vajaan kymmenvuotisen paistinkääntäjyyteni aikana on tullut koetuksi paljon hienoja ja herkullisia gastronomisia hetkiä: hienoja illallisia ja leppoisia lounaita, komeita kapituleja ja mukavia makumuistoja on eletty, mutta ihan huippuhetkiä ovat olleet ne muutamat ruokakurssit, joihin olen päässyt mukaan, – tekemään ja oppimaan. Tänään oli yksi sellainen.
Lapin voutikunnasta rovaniemeläisen ChocoDelin Jouko Rajanen (Vice Conceiller Culinaire) tuli Ouluun järjestämään paistinkääntäjille suklaakurssin. Jos jotain opimme niin sen, että konvehtien teko on käsityötä, paljon huolellista käsityötä vaativaa työtä. (Suklaa)kakkujen glaseroinninkin opimme, ja kakkuja pääsimme myös syömään. Missään vaiheessa en yritäkkään väittää, että olisin oppinut tuollaisia itse tekemään. Mutta monta niksiä näin harrastajankin keittiöhommiin tuli…
ChocoDelistähän olen täällä kirjoitellut, konvehteja kehunut ja niitä palkinnoksikin jakanut, ja nyt sitten pääsin liki koko päivän kestäneelle kurssille,… pitkään harkitsin, lähdenkö sittenkään, kun on tämä hillitön duunirupeama tässä menossa, mutta onneksi ymmärsin pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja kurssille lähdin, ja pari ystäväänikin sain mukaan aveciksi, kun Pehtoori ei halunnut lähteä mukaan.
Suklaan temperoinnin tärkeys tuli selväksi, ja se, että kun hyvin ja huolellisesti hyvistä raaka-aineista tekee, niin tulos on huikea!
Sitruuna-lakritsikakku oli jotain ihan ylivertaisen hyvää … Vielä minä yritän ainakin noita koristeita kotonakin tehdä.
suklaan sulattaminen on tosiaan tarkkaa hommaa. Suklaahan koostuu kaakaorasvasta, jonka sulamispiste on lähellä ruumiinlämpöä, itse asiassa muutama aste sen alle. Kaakaorasva oli aikoinaan, vielä parikymmentä vuotta sitten, sorry nyt tässä gourmeejutussa aiheesta poikkeaminen, peräpukkojen pääasiallinen apuaine, johon lääkeaineet sekoitettiin. Jos kaakaorasva kuumennetaan muutamakin aste korkeammalle, se jähmettyy huonosti ja epätasaisesti, jolloin lääkeainekin valahtaa peräpuikkomuotissa pohjalle eli käyttäjän kannalta siihen terävään kärkeen eikä tasaisesti. Näitä sitten joutui opiskeluaikoina labrahommissa tekemään uudestaan. Ja oikeissa töissä osasi sitten olla tarkkana. Ulkonäöstä kun tiesi, että pieleen meni. Nykyisin apuaineet ovat toisia, joista saa helpommin tasa-aineisia.
Että tällainen muistuma choco delistä…
Näkökulma tuokin, Taije. 😉 Mutta tarkkaa on.