Eilen illalla pihalla oli tällainen.
Kovasti pelokas, pieni tärisevä oravanpoikanen oli emonsa hukannut.
Kovin heiveröistä oli kiipeilynsä, ja sitten kukkatolppaan jämähti pitkäksi aikaa,
kun ei osannut alaspäin lähteä.
Lopulta rohkaistui, ja putosi aika korkealta pihakiville.
Tänäänkin pieniä pihassa. Poikaa rupesi lapsettamaan ja oli puuhun päästävä kiipeilemään.
Miniä ei onneksi kiipeile.
Ja täällä on minun lapsenlapseni. 🙂
Pikkuinen.
Oi että, kylläpä meitä kaikkia jännittää, että koska, koska…<3
Meillä on vähän sama juttu, sunnuntaina laskettu aika ja silmäterämme Lilli saa pikkusiskon. Tutun näköinen masu.
Kyllähän tässä koko perheen voimin vauvaa odotellaan. Onneksi olkoon, Antti, teillekin.