Enpä paljon ole ehtinyt mitään ajatella, mitään erityistä tehdä. Keskiviikon esitelmä on ollut se, johon kaikki on fokusoitunut, sitä kootessa, sanomisia miettiessä on päivä muutamaa keskeytystä lukuunottamatta kulunut.
Vähän surullinen vire on ollut taustalla, mutta itsehän eilen puhelimessa koetin lohdutella, että ”aika auttaa, kesä tulee, unohtuu tuollaiset”… Eihän tuollaiset kliseet mitään auta ja itselläkin, ihan vaan myötäeläessä, sellaista surun tuntua…
Nuoripari oli syömässä, tuntuu että pitkästä aikaa… ja hyvin, hyvin pitkään aikaan tein perunasalaattia karitsankyljysten rinnalle. Kannattaisi tehdä tiuhemminkin. Kaupan perunasalaatit ja omatekoiset ovat eri planeetoilta! Paremmalta planeetalta omat omatekoiset.
Puutarhalle haaveilin lähteväni, eilen jo sanoin, että tänään lähden. Mutta sitten lopultkaan ollut aikaa, saatikka lämpöä, että olisin Säynäjäaholle ajellut. Ehdin minä vielä. Hyvin ehdin.
Ja koko ajan muistutan itselleni ”tämä on viimeinen näin kiireinen toukokuu”, rutistan, ettei jää itselle sellainen puoliksi tehty olo…
Olisipa edes vähän lämpimämpi niin tuonne lähtisin.
Hyvin Säynäjäaholle vielä ehtii, mutta ehkä kuitenkin kannattaa käydä vaikka olisikin vähän viileää… Melko nopeasti myyvät loppuun, ja sittenpä ei enää ehdikään. Itselleni kävi viime keväänä juuri noin: joka viikonloppu ajattelin että ensi viikonloppuna menen. Kunnes menin, ja paikka olikin jo kiinni (olikohan kesäkuun alkua). Ei muka aiemmin ehtinyt, vaikka kotoa matkaa ei kerry kuin pitkän kivenheiton verran. Toista kertaa en samaa virhettä tee. 🙂
Aivan, tiedän kyllä, että myyvät kasvihuoneet tyhjiksi muutamassa viikossa. Enköhän tässä viikon kuluessa ehdi jossain välissä käydä… EIhän meiltäkään nyt kovin pitkä matka ole.
Kylläpä harmittaa, etten pääse keskiviikkona kuuntelemaan! Tapahtuma olisi kuin minulle tehty. ;D Vaan töistä ei pääse lipeämään.
Eikös työnantajan pitäisi nimenomaan päästää kouluttautumaan, jos kerran aihe on sopiva. Olisi ollut kyllä mukava nähdä …