Tällaisena iltana, jolloin on vuoden tähänastisesti lämpimintä ja jolloin ei ole muuta ihan välttämätöntä juttua tehtävänä, on ihana olla ulkona. Tuoksun vieläkin ulolle. Pehtoorihan on jo melkein kaiken haravoinut ja pensaiden juuret putsaillut, joten minä saatoin keskittyä pienimuotoisempaan siivoilemiseen. Ja sisäviherkasveja purkitin uudelleen, yrttitaimia jaoin ja sen sellaista. Sellainen tuntui tänään oikein hyvälle.
Kuten myös pyöräily töihin. Ja hyvä oli olla töissäkin tänään. Ja päivän lopuksi vielä hyvä tieto: seuraajani on valittu ja nimetty. Hakijoista ehdottomasti paras. Ja minun kannaltani hyvä sikälikin, että tuleva seuraajani oli sijaiseni vuorotteluvapaani aikana ja viime vuonna minun hoitaessani professuuria. Hän on siis jo pari vuotta hoitanut isoa osaa niistä hommista, jotka minulta ”perii”. Joten paljolti jo tietää mitä tulee tekemään, mikä tarkoittaa, ettei minun tarvitse yrittääkään ihan kaikkea selittää alusta asti täysin uudelle ihmiselle. Hyvä juttuhan se on.
Kuulostaa erittäin hyvältä, helpottaa lähtemistä aika tavalla. Jes!
Helpottaa lähtemistä? Ihan kuin ajattelisit että on jotenkin vaikea lähteä? – Aivan olet oikeassa: helpottaa ja on vaikea. 😉