Aamun lumisateiselta Rukalta lähdimme Kemijärven kautta Pelkosenniemelle ja kohti Sodankylää ja sitten mökkiä. Ruka – Kemijärvi – Pelkosenniemi väli oli näin kevättalvellakin, varsinkin kun aurinko hiljalleen pilvien takaa alkoi paistaa, kaunista katseltavaa.
Vaaroja, tuntureita, Kemijokivartta… Joki vielä jäässä, mutta Kitinen, jota säännöstellään, virtasi jo sulana.
Ja poroja! Niitä oli ihan hirmu paljon, tokkia, parttioita, — varmasti pitkästi toistasataa poroa nähtiin matkalla. Mutta rekkoja vähän. Ja Sodankylän ja mökin välillä liikennettä ihan olemattomasti: olisikohan reilun 100 kilometrin matkalla nähty parikymmentä autoa. Eikä nelostien liikenteen ääni kuulu mökin pihaankaan.
Pehtoori ajoi liki 400 kilometrin matkan, joten sain hoidella sähköposteja ja lueskella. Vaikka suurimman osan ajasta vain katselin. Vähän sellainen lomameininki edelleen…
Aurinko paistoi jo siniseltä taivaalta kun mökin pihaan kaarsimme.
Vuosikymmeniin emme ole näissä maisemissa Vappua viettäneet. Emmekä näin lumisissa maisemissa. Täällä on vielä puoli metriä lunta.
Kunhan pienet lumityöt oli tullut tehdyksi, tein ihan omin pikku kätösin luomucoolerin samppanjalle.
Maljat Walborgille [ja 60-vuotispäiviään viettävälle ystävälle, jonka synttäreitä yleensä olemme vappuaattoa juhlimassa ja joka nyt on paossa tasavuotisjuhliaan] nostimme.
Englantinen Walborg oli veljensä seuraaja miesluostarin johtajattarena 700-luvun Baijerissa. Joten ei mikään turha syy juhlia tätä pyhimystä! Työn ja työväenjuhlan juuret taas juontavat 1880-luvun Yhdysvaltoihin, jossa moving day´na esitetyt kahdeksantunnin työaikavaatimukset johtivat mellakoihin, joissa kuoli ainakin 10 työläistä, mikä on ollut yksi syy viettää juuri vappuna työväen juhlaa… [Vähän jäänyt päälle tuo luentokiertueen ”Vuotuisjuhlien historialliset juuret … ” jutut].
No me vietämme kaksistaan tätä Vappua. Näissä maisemissa. Aurinkoista Vappua kaikille!