Tulipahan todistettua, että on ihan tolkuttoman vaikea puhua ja vastailla kysymyksiin, jotka koskevat asioita, joihin olet viimeksi paneutunut noin kymmenen vuotta sitten. Huolimatta, että vähän olet kerrannutkin [omaa väikkäriä TAAS luin eilen iltasella aika pitkänkin tovin] asiaa. Ja kun et yhtään tiedä, mitä toimittaja aikoo kysyä. Onneksi ei sentään ollut suora lähetys. Paitsi, että minun mielestäni nauhalle ei ole tehty mitään. Vaikka suotavaa olisi ollut. No oli se pätkäisty kolmeksi kymmenen minuutin osaksi, joista ensimmäinen tuli jo alkuillasta ulos. Huoh!
Mutta myönteistäkin (joskin hyvin, hyvin kallista) on tänään tapahtunut. Minä olen saanut hampaat! Minulla on kolme uutta hammasta. Vajaan tunnin kesti asennus ja nyt tuntuu hyvälle, en ole enää lommoposki, ja on hyvin aikuinen olo kun on kaikki hampaat paikallaan, olkootkin sitten ruuvattuja. 😀
Aamupäivän hammaslääkärireissun ja radiohaastattelujen jälkeen tein sellaista, mitä harvoin: lähdin Linnanmaalta kotiin, pistin ovenpieleen lapun ”etätöissä koko päivän”. Oli pakko. Torstaiksi pitää saada kasatuksi valmiiksi esitelmä ”Vuotuisjuhlat arjen katkaisijana – Vapun, joulun ja juhannuksen sekä muiden vuotuisjuhlien historialliset juuret”. Aika pitkälle sitä jo mökillä kokosin, mutta duunissa ei ole ollut hetken rauhaa keskittyä mihinkään tuommoiseen, joten sitten tänään. No melkein valmis on.
Ensimmäinen luento on siis ylihuomenna Oulussa, ensi viikolla vuorossa Raahe ja Ylivieska ja sitten vappuviikon keskiviikkona Kuusamo. Tällaisesta rundista voi jo jäädä hiukan tienestiäkin: yhdellä luennontekemisellä, matka- ja päivärahojen jälkeen huolimatta sivutuloveroprosentista saattaa jonkinlainen korvaus työstä tullakin. Mutta jos tämmöisellä ”leipä on murusina maailmalla” -hommilla pitäisi maksaa vaikkapa vain aamuinen hammaslääkärilasku, niin päivittäisesti ja ympärivuotisesti saisin pari vuotta Pohjanmaata kierrellä. No tämäkin on näitä loppurutistuksia.
Kuuntelin ja pidin haastattelua mielenkiintoisena:) Olen jo useamman vuoden ajan lukenut juttujasi ja blogisi monipuolisuus jaksaa ihastuttaa! Monet jutuistasi ansaitsisivat tulla erikseen kiitellyiksi (itselläni on ollut parikin valaistumisen paikkaa esimerkiksi yliopistoelämää-tekstien parissa…), mutta kommentointi jää vähälle. Kiitos kun kirjoitat!
Kiitokset ihanasta kommentistasi yliopisto-opiskelija Turusta! (Sellainen minäkin olen joskus ollut pari vuotta :))
Haastattelu ja aihe ovat kyllä mielenkiintoisia, olen samaa mieltä, mutta enpä oikein ollut selväsanainen, eikä retoriikka erityisen kristallisoitunutta saatikka tiedon tuottamisen intohimosta kertovaa, mutta ei voi mitään. Ehkä ne seuraavina tiistaina tulevat pätkät ovat vähän jäsennellympiä.
”Kiitos kun kirjoitat” – kiitos kun luet. 🙂
Aina on ihana teistä lukijoista jotain kuulla: teitä minulle tuntemattomia (vaki)lukijoita on kuitenkin kymmeniä. 🙂
Kaikkea hyvää sinne Lounais-Suomeen, jossa minunkin isänpuolen sukuni juuret ovat. :