Näin mökillä parinakin yönä unta tämän viikkoisista töistä, erityisesti huomisesta esitelmätilaisuudesta Kemissä ja torstaisesta viimeisestä infostani opiskelijoille. Eikä unissa ollut mitenkään kyse luennoimisen riemuvoitoista! Päinvastoin. Sähläsin, sotkin, sopertelin, unohtelin, powerpointit eivät auenneet ja kaiken muun
surkeuden lisäksi hoksasin kesken luentoa, etten ollut pessyt ylenpitkäksi kasvaneita hiuksiani.
Tänään olen koettanut toimia niin, ettei nuo unet toteudu. Mm. liitellyt esitelmään kuvia ja karttoja, koettanut karsia. Lueskellut omaa väikkäriä!
Silti minulla on sellainen olo, että ei se oikein hyvin mene. Ja hyvin skeptinen olen sen suhteen, että tarvitsiko luentoani varten varata kulttuurikeskuksen ISO auditorio.
Se, miksi minut sinne on kutsuttu puhumaan, liittyy kuntaliitosasioihin:
”Nyt kun meillä on täällä Kemin, Keminmaan, Simon ja Tervolan kesken tämä kuntaliitosäänestys valtuustoissa tulossa, niin ajattelimma, että saataisiin historiasta tietoa näistä naapuruusasioista kun tulisit väitöskirjas teemoista puhumhan.”
No miehän lupasin valtuutetuille ja muille mennä puhumaan, vaan tiedä häntä, onko noista teemoista paljon liitosajatuksille tukea – tai ehkä se kutsu olikin just siksi, että haluavat minun vakuuttavan, ettei se yhteiselo ole ennenkään luonnistanut. – Paitsi on se. Välillä.
Jotta ei muuta kuin kaikki kemiläiset, keminmaalaiset, simolaiset ja tervolalaiset lukijani: huomenna keskiviikkona olen Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa kuudelta kuvia näyttämässä, – ja historiasta kertomassa. Tulkaahan paikalle, ettei tarvi seinille puhua. 🙂 Kaikille avoimena tuota mainostavat.
Unien toteutumattomuuden maksimoimiseksi kävin vielä kampaajalla; ainakin tukka on hyvin.
