Ensin parsojen keitto (suolaa ja ripaus sokeria) al dente, sitten valutus ja seuraavaksi kastaminen voisulaan, pyöräytys pecorino/parmesanraasteessa, prosciuttoon kääriminen, sitten vuokaan, pinnalle vielä juustoa ja voisulaa ja sitten uuniin (225 C, noin 10 min.). Alkuperäisohjeessa (”Intohimona Italia” -kirjassa) kehotetaan laittamaan kääröt paahtoleipien päälle. Siihen en ryhtynyt, vaan meillä oli ohessa tarjolla pataleipää. Ei valittamista, kenelläkään.
Pannierin samppanja (2002! Blanc de Noir) hupeni ohessa ja puolen vuoden tauon jälkeen alkoivat ”tilapäivitykset” eksnaapureiden kanssa. Oli korkea aika tavata. Ja edelleen on vaikea uskoa, että ovat 77 v. Mietin, että sekö että pitää kunnostaan huolta (3 x 2-3 t./vko salilla tai pitkiä kävelylenkkejä) vai positiivinen elämänasenne pitävät noin nuorena… . Olisi otettava mallia… Luulen että sekä asenne että fyysinen huolenpito ovat SE juttu. …
Parsojen jälkeen pääruokana hiiligrillatuja entrecote-suikaleita yrttiöljyssä ynnä monia lisukkeita ja jälkkäriksi pavlova (kermavaahto oli baileys-vaahtoa), – pavlovasta tuli liian laaja ja merkillisen sitkeä, mutta se oli ihan tavattoman hyvää…
Pieni juhlailta oli …