Jokainen itseään kunnioittava oululainen seuraa parhaillaan Kärpät – Tappara -matsia. Minä en. Kyllä minä – periaatteessa – ihan mielelläni lätkää katson. Varsinkin MM-otteluita tulee joskus seurattua, mutta liigaa en juuri katso. Suunnilleen tiedän Kärppien sijoituksen, mutta siinä kaikki. Viimeksi olen käynyt Raksilassa katsomassa ottelua reilut 10 vuotta sitten. Pitäisi varmaan joskus mennä. Ehkä sitten ensi talvena sellaistakin voisi kokeilla.
Ja nyt menisi monta elokuvaakin, jotka kiinnostaisivat: ”Armi elää”, ”Tuhkimo”, Asterixia mieluusti lähtisin katsomaan . Ja Galleria Kajasteessa olisi J.-P. Metsävainion huikeita avaruuskuvia. Se on onneksi vielä ensi viikollakin, ja Juniorin kanssa on suunniteltu kimpassa menevämme katsomaan.
Kulttuuririentoja en siis ole saanut varatuksi, mutta lentoliput Helsinkiin kesäkuun alkuun varasin: mennään paitsi tyttären luo, myös ystäväperheen tyttären häihin.
Tänään meidän esikoisella on ensimmäinen hieno työillallisjuttu. Ja illan ohjelmaan kuuluu kuulemma myös viininmaistiaiset. Eilen naureskeltin porukalla, että tyärhän voi kertoa omaavansa pitkän viininmaistamiskokemuksen, sillä jo kesällä 1995, kun oltiin Kataloniassa pariviikkoisella vuokrataloreissulla, kävimme myös Torresin viinitilalla, lapset tietysti mukana.
Voi noita vyölaukkuja!
Ja siellä markkinointi oli viety varsin pitkälle. Myös lapset otettiin huomioon: sekä meidän pikkuisille että ystäväperheen tyttärelle (juurikin sille kesäkuussa avioituvalle) tarjoiltiin alkoholitonta rypälemehua ja annettiin sarjakuvakirja ”My First Winebook”, jossa kuvien kera oli selitetty, miten viiniä valmistetaan.
Lapset saivat myös Torresin pikkuiset mustat härät sieltä matkamuistoiksi. Niinpä käynti viinitilalla jäi muksuille hyvin mieleen, ja kun olin saman vuoden joulun alla neljä ja kuusivuotiaan kanssa Alkossa hakemassa joulupöytään tarjottavia, mutikaiset Rasavillin toppahaalareissa ja Kuoma-kengissään tepastelivat Alkon hyllyjen välissä ja kuinka ollakkaan tunnistivat jotain ennen nähtyä ja ilahtuneena kailottivat: ”Äitiiiii, täällä on niitä Torresin härkiä!” – Just. Jotta kokemusta on.
Meillä lapsi lähtee Chileen työmatkalle. Ei tosin viininmaistajaisiin, mutta eiköhän konferenssissa illallisilla viiniäkin maistella, sitten varasi vanhempien ainokaisen auton viikoksi Leville, kun joutuu sitä ennen viikon reissussa istumaan…
No teillähän lapsi vain järjestää että vanhemmatkin liikkuu kun vie teiltä auton. 😉 Chileen saa kyllä tosiaan koneessa istua. Meksikokin tuntui kovin pitkälle matkalle!
Voi, mitä kuvia ja muistoja! Meidän jälkeläinen alkaa käyttäytyä jotenkin erityisen äänekkäästi juuri Alkossa. Osasi muutaman sanan puhua, kun kerran Alkossa alkoi suureen ääneen kailottaa ”vettä, vettä” ja osoitella erivärisiä pulloja.
Kiitos menovinkistä! Yleensä olen kyllä hyvin perillä kaupungin näyttelytarjonnasta, mutta jostain syystä tuo Kajasteen tämän kuun näyttely on mennyt ohi silmien. Tuonnehan on ihan ehdottomasti mentävä. Jos ei muuta, niin toteamaan että omassa kuvaamisessa on vielä paaaaaljon harjoiteltavaa… 😉
Katri, tekin siis uskallatte lapsen kanssa viiniostoksille mennä, – me olemme joskus saaneet siitä palautetta: niin ei saisi tehdä.
Me vielä rahtasimme ne viinitiloillekin: monillekin pitkin Euroopan viinialueita. Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Eikä siellä kukaan moista ihmetellyt. 🙂
Erja, oleppas hyvä vain. Eihän meidän taviskuvaajien tarvi verrata omia otoksia Metsävainion loistokkaisiin kuviin. Mutta ihailemassa ja ehkä hivenen oppimassakin voi käydä. 🙂
Uskalletaan 🙂 Aika monet lapsiperheen vanhemmat sen perjantaiviinin hakevat Alkosta, ja joskus näkee sitä, että lapset jäävät ulkopuolelle odottamaan. Minusta voi aivan yhtä hyvin tulla mukaankin, jos maltillisesti ostetaan. Kumminkin jossakin vaiheessa tulevat tietämään, mitä niissä pulloissa on 🙂
Niinpä. Juuri noin.
Ihailun huokauksia. Osaamisen ihmettelyä. Inspiraatiota. Ja paljon muuta pyöri mielessä Metsävainion kuvia katsellessa, piti siis ”heti” käydä näyttely katsomassa. Herättipä se taas kamerakuumeenkin… 😀
Kumpi lie kiehtovampaa, itse tähtitaivaan vai siitä otettujen kuvien katseleminen? Vastaus jäi saamatta, kun galleria ehti sulkea ovensa kesken pohdinnan.
Erja, kamerakuumetta on liikkeellä. Vaikken ole vielä edes ehtinyt siellä näyttelyssä käydä. 😉 Kiitokset noista sinun vaikutelmistasi, odotukset siis entistä korkeammalla.