Eihän meitä aurinko tänään(kään) ilahduttanut, mutta pilvinen, ajoittain sateinen sää ei ollut este liikkumiselle. Minäkin jätin tänään hiihtämättä, lähdettiin koko porukka ja koirat kävelylenkille.
Ja ketkä odottavatkaan, että Miniä & Juniorikin tulevat ulos ja että lähdetään!
Ensin käytiin Kiilopään juurella katsomassa jääveistoksia, jotka eivät oikein päässeet oikeuksiinsa pienessä pyryssä.
Muumi- ja Angry Birds -hahmoja siellä kuitenkin bongasimme.
Ja sitten Saariselälle ja lenkille ja kauppaan.
Pihapiiriin palattua kokeilimme uusia aktiviteetteja. Lumikenkäily ei ole ihan niin yksinkertaista kuin saattaisi olettaa. Juniorilla onnistui paremmin kuin minulla, Pehtoori ja Miniä eivät edes kokeilleet. Mutta liikuimmepa taas tovin.
Iltapäivästä iso osa kului juhlaruokaa tehdessä. Saimme vieraita, Helsingistä asti. Meidän Helsingin ystävät ovat näillä seuduin lomailemassa, ja vihdoinkin saimme heidät myös tänne mökillemme käymään. Kalaasiystävävistä kaikki muut ovatkin käyneet, nämä vuosikymmmenien ystävät eivät uudessa mökissämme ole. Nyt oli siis erikoishyvä syy tehdä hyvä illallinen.
Lapaksia, poronfilettä ja monia pieniä jälkkäreitä (lemon posset, leipäjuustoa karpalosiirapilla, ChocoChilin konvehteja ja pääsiäisunelmista).
Lapakset olivat kauniita, ja pikkukipoissa uusi sovellus: avokadoa (sitruunamehulla muhennettuna) ja poron kylmäsavuhakkelusta ja koristeeksi muutama siivu. Hyvä yhdistelmä oli. Sitten tavallista savupororieskaa juustokukilla ja ”uusia” rautuveneitä.
Kyllä minulle ruoka ja sen tekeminen ovat sosiaalinen tapahtuma.
Huomiseksi on luvannut aurinkoa. Jee!!!
Entäs viinit ?
Hyvä kysymys, Pena! Ansaitsemisen arvoisia ovat kyllä. Alkuun (perus)kuohuva Lindauer, valkoviininä oli kolme vuotta sitten Umbriasta tuomamme Lungarottin tilan Vigna il Pino 2009. Oli jo oikein kehittynyt, syvenkeltainen, voimakas viini, joka pärjäsi savuporolle oikein hyvin. Ja pääruoan kanssa Aalto 2009 (Ribera del Duero), jonka olemme saaneet lahjaksi (VMP:ltä) joku vuosi sitten. Se on erinomainen (kallis) viini. Voimakas, marjainen, samettinen, ”uutteinen”, pehmeät voimakkaat tanniinit, ja tuo vuosikerta oli jo ihan juotavissa. Ehkä olisi vielä voinut kellaroida, mutta miksi olisimme?
Makoisaa pääsiäistä sinne etelään!