Sunnuntaina tehtiin pieni luontoretki, parin tunnin patikointi Kalimeenlammen ja Sanginjoen, Lemmenpolun, maisemissa. Kyllä kannatti. Ja on huomattava, että nuo maisemat ovat Oulun kaupungin alueella.
Jätimme auton jonkun kilometrin päähän Kalimenlammesta ja kävelimme sunnuntaiaamuisen mäntymetsän keskellä, honkien humistessa. (Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)
Kalimeenlampi oli vielä jäässä.
Pitkospuilla kävellessä ympärillä oleva ohut jää ritisi. Ei sopinut horjahtaa.
Tarkoitus oli kiertää kauemmaskin, mutta …
Eipä tuosta enää menty.
Rutskuilla oltiin… (ks. täältä mitä on ”olla rutskuilla”)
Kalimeelta tepasteltiin takaisin autolle, ja ajeltiin Lemmenpolulle, jonka nuotiopaikoilla oli perheitä aamupäiväretkellä paistamassa makkaroida, ikääntyviä termoskahveilla.
Videoklippi on juuri sieltä. Joessa vesi korkealla, ja aurinko taivaalla.
Kertakaikkisen mukava pikku retki tuo oli.
Ja sitten eilen cityretki. Oli historiatieteiden palautepäiväretken aika. Eilen ei paistanut. Ei todellakaan. Meri vielä jäässä.
Palautepäiväretket ovat aina olleet minun työvuodessani tärkeitä, sellaisia syklisesti toistuvia, aikanaan pitkästi toistavuosikymmentä minun järjestämisvastuulla olleita. Niillä on keskusteltu, kehitetty ja kehitytty. Eilisen sekä virallisessa palautteessa että ohi varsinaisen ohjelman saamistani kommenteista jäi hyvä mieli; tuli sellainen olo, ettei ole ihan turhaan luentoja, seminaareja ja infoja rakennellut. Mietin vähän, että olikohan jo sellaista jäähyväisjargoniaa, ja Pehtoori totesi iltasella, kun kerroin päivästä, että varohan, ettei tuollaisesta jo nouse pissa päähän. Varon toki. 🙂
Palautepalaveri pidettiin Kemin kaupungin hyvin ”yleisliittolaisessa” valtuustosalissa. Ja päästiin kaupungintalon katolle. Minun kamerani tai paremmin objektiivi (se, joka sittenkin taisi kärsiä tammikuisesta kaatumisesta) reistaili, eikä kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Merenrannassa hyytävää. Huomenna taas uusiin maisemiin…