Kaupungilta kokouksesta palatessa oli pysähdyttävä rautasillan pikkuiselle parkkipaikalle.
(Klikkaa isommiksi, ovat parempia siten.)
Yhtäkkiä rupesi ripsimään.
Pian jo satoi.
Ja minä ihan vääränlaisissa kamppeissa ja vääränlaisen objektiivin kanssa liikkeellä.
Mutta muutama otos sentään. Mutta kasarmin puolella komea sateenkaari jäi taas kunnolla kuvaamatta.
Vielä puolenkymmentä vuotta sitten, saatikka 10 vuotta sitten, yliopistojen tärkeä tehtävä oli huolehtia ”yhteiskunnallisesta palvelutehtävästä”, mikä meidän alalla tarkoitti mm. paikallishistoria-projektien hoitamista, asiantuntijalausuntojen antamista menneestä, esitelmiä ja dokkariavustusta tms. Nyt se ei enää ole trendikästä, eikä siitä paljon palkita tuloksellisuutta laskettaessa.
Mutta tänään dekaanikahveilla saatiin kuulla ihan uusi, trendikäs termi, jota nyt korkeakoulumaailmassa on ryhdyttävä viljalti käyttämään ja toteuttamaan: ”poispriorisointi”?! Eikä käsite ”hybridiyliopisto” aiheuttanut yhtään enempää ihastusta. Henkilökohtainen pian aktualisoituva ”poispriorisointini” alkaa tuntua päivä päivältä paremmalta idealta.
Mutta palatakseni vielä tuohon yhteiskunnalliseen palvelutehtävään: minulle tätä palvelutehtävää nyt tuntuu kasautuvan tähän loppukeväälle ihan turhankin paljon. Viime viikolla oli Kemin keikka, pääsiäisviikolla haastattelu Kalevaan, perjantaina haastattelu Pohjolan Sanomiin, nyt torstaina on ensimmäinen ikääntyvien yliopiston esitelmistä, ja huomenna on Lapin Radion haastattelu liittyen Kemijoen kalastukseen. Sepä on kyllä sellainen aihe, että saa olla kieli keskellä suuta. Pitänee tässä taas omia artikkeleita vähän silmällä, että voi argumentoida faktoilla … Ja muitakin vierailuluentoja on tässä edessä. Että ei vielä mitään toivoa töiden määrän hiljalleen hiipumisesta…
Poispriorisointi? Enpä ole kuullutkaan. Mitä se tarkoittaa?
Annas kun yritän: pois priorisointi eli ei (sittenkään) priorisoida mitään? Mutta että yhdyssana?
Vai priorisoidaanko oikein kovalla kädellä? Vähän niin kuin ”poiskääntyminen” tarkoittaa oikein kunnolla kääntymistä silloin kun pelkkä kääntyminen ei riitä?
Milloinkas muuten tämä poispriorisoitumisesi aktualisoituu? 😉
Katri H., poiskääntymisen kanssa taitaa olla sukua tuo poispriorisointi… on tarkasteltava mistä on ensimmäisenä luovuttava tai mistä voidaan luopua, jotta voidaan vahvistaa jotain muuta.
Katri, minun poishiipumiseni lipastolta tapahtuu kahdessa vaiheessa, kesän aikana. Uutta lukukautta en enää ole aloittamassa. 😉
Kiitos sananselvennyksestä! Tosin minun ymmärrykseni mukaan jo pelkkä priorisointi tarkoittaa tällaista valikoimista, mutta ehkäpä kaksinkertainen saman asian toistaminen sitten lisää tehoa?
Minäpä lähdenlähden tästä ulospoissisältä ulkoilukävelemään.
Mainio tuo sinun ”ulospoissisältä ulkoilukävelemään”! Sinussa olisi kuule yliopiston tai yleensä valtionhallintoon ainesta!
Kyllä priorisointi ja poispriorisointi ovat samoja asioita, vaikka saman asian eri puolia ovatkin, kuten näkyy muutamista lainauksista, jotka löysin valtioneuvoston kanslian sivuilta
Uusittu suunnittelumekanismimme ja henkilöstöstrategiamme tähtäävät:
priorisoinnin ja poispriorisoinnin hallintaan ja resurssien suuntaamiseen siten,
että tavoitteet saavutetaan ja työkykymme säilyy tarvittavalla tasolla…
[Ulkoasiainministeriö, intranet 29.5.2012)]
– tarvitaan vankkaa priorisointia ja poispriorisointia ottaen huomioon käytettävät
resurssit. [Ympäristöministeriö, Esitelmä hallitusohjelmasta,
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=131121&lan=fi (29.5.2012)]
Eli mistä ollaan valmiita luopumaan, jotta saadaan tilalle jotain joka on arvotettu ja arvostettu korkealle. Onneksi minun ”poispriorisoinnin” olen tehnyt ihan itse.