Aamulla, taas kerran turhan varhain, merenrannassa lenkillä: jäät olivat lähteneet. Tuosta vaan. Poikkeuksellisen aikaisin, usein vasta vapulta, myöhemminkin, mutta nyt, nyt ne olivat jo lähteneet. Hyvähän se on. Todella toivoin, että olisi ollut aikaa ajella systerin tykö Iijokivarteen katsomaan jäiden lähtöä joesta. Sovimme, että sitten ensi vuonna menen. Ensi vuonna pitäisi olla aikaa…
Tänään ”ylimääräistä” aikaa tuli siitä, että nuoripari ei tullut syömään, joten tyydyimme Pehtoorin kanssa eilisiin rääppiäisiin. Muutoinkin hieman poikkeuksellinen sunnuntai: vasta tänään (tavallisesti lauantaina) kävin äidin luona. Eilisen pavlovan rääppiäiset maistuivat muutoin jo kovin ruokahaluttomalle äidille, pitkään höpöttelimme kaikenmoista. Varmaan se, että on isäni syntymäpäivä, olisi täyttänyt 84 v., sai äidin muistelemaan …
Minä kävin jo eilen isän haudalle viemässä synttäriruusun, vähän siivoilemassa siellä, harjailin kiven, juttelin tietysti, kuulumisia kerroin kuten tapanani on, ja talven jäljiltä vähän roskia, lehtiä ja oksan kappaleita keräilin …
Ja samaa tehtiin Pehtoorin kanssa eilen kotipihallakin: meidän tontin toistakymmentä koivua ovat talven myrskyjen aikana pudottaneet oksia, paljonkin. Niitä keräilimme. Levittelimme lunta. Meillä pohjoisen ihmisillä on sellainen tapa: levittää lumikasoja, jotta sulaisivat nopeammin. Ja sulavathan ne. Tänään melkein kuuli kun nuo eilen kuvaamani mökkylät muuttuivat vedeksi.
Tänään iltapäivällä oli piazzalla niin lämmin, että pari tuntia siinä tarkenin vilttiin kietoutuneena istuksia ja lueskella arvioitavana olevia artikkeleita, kandiaihioita. Keväthän se!
Toisella puolen taloakin enää vähän lunta. Olisipa Huvila jo siivottuna, sinne voisi vetäytyä lukemaan loppuja nippuja… Mutta ei voi niin ei.
Ensi viikolla taas kaikenmoista uutta koettavaa, elettävää, – – elämme jännittäviä aikoja. Ja viimeisiä työkuukausia. Siihen liittyen ja muusta jännittävästä juttuja ensi viikolla; pysykäähän linjoilla. 😉
Hehheh – patiosta piazzaan, kyllä Oulussa osataan! Vielä kun oppisitte pitämään siestaa kiireiden lomassa.
Anteeksi, unohda sanani. Elekää ny hemmetissä sinne hankeen nukahtako 😉
Kiireillä tarkoitin lumityökiireitä…
Heh, meidän ”piazzan” nimellä on ihan oma syntyhistoriansa… 😉 Eikä meillä ole kuule enää luntakaan! Joten kyllä tässä siestallekin vielä päästään. Leppoista lauantaita sinnekin!